Kolme vuotta sitten tänä lokakuun päivänä alkoi tapahtumasarja, jolle ei ole vieläkään saatu päätöstä. Kolmen vuoden ajan nämä osallistuneet viranomaiset ovat jatkaneet viranhoitoaan kuin ei mitään, esimiestensä ja järjestelmän suojelemina. Kolme vuotta mekin olemme jatkaneet elämäämme, mutta se ei ole enää koskaan samanlaista.
Ensin yrittää toipua. Laittomasta häädöstä omasta kotoamme, taistelusta saada laittomasti viedyt lemmikkimme takaisin, surra tapettuja kissojamme. Selvitä jotenkin sen asian kanssa, miten kannoin kanejani ”eläinsuojeluneuvoja” ostopalvelumiehen ammuttavaksi. Koska minulla ei ollut muita vaihtoehtoja. Kanien joukossa oli myös tyttäreni lemmikit. Jos minä en olisi valinnut mitkä kanit ammutaan ja mitkä jäävät.. joten minä valitsin. Ja elän senkin muiston kanssa. Monta, monta kania. Mahdottomia valintoja.
Seinä seinän jälkeen on nostettu eteemme mutta emme ole luovuttaneet. Lukemattomia yhteydenottoja ja vireillä olevia asioita. Kanteluita, muistutuksia. Hallinto-oikeuden ratkaisu. Syyteharkinnat. Oikeudenkäyntejä ”sivuasiassa” yhden koiran osalta joka tapahtumien yhteydessä jätettiin palauttamatta meille kotiin.
Muiden vastaavanlaisten eläinsuojeluviranomaisten väärinkäytösten kohteeksi joutuneiden auttamista.
Kaninkasvatuksen jatkamista.
Jatkuvaa odottamista asioiden päätökseen saamisesta. Kolme vuotta itsekin eläinsuojelurikolliseksi leimattuna.
Kolme vuotta sitten
2.10.2017 sain puhelinsoiton. Porin valvontaeläinlääkäri kertoo saaneensa puhelinnumeroni mieheltäni. Valvontaeläinlääkäri puhuu kaneistani. Hän on siis jollakin tavalla tarkastanut eläimet ja tilat ilman minua, niiden omistajaa. Tämä on ensimmäinen kosketukseni eläinsuojeluviranomaisiin, enkä tiedä mitään heidän toimintatavoistaan tai juurikaan toimivaltuuksistaan, muuta kuin jossakin teoriassa lukemastani ja opiskeluajoilta.
Muistan puhelusta huolen pellolla olevista kaneista, joista hän väittää niiden palelevan siellä ilman mitään säänsuojaa. Kaikki laidunhäkit on kyllä katettu. Mutta lupaan siinä puhelussa lisätä kaneille suojaa. Ulkona ympäri vuoden asuvat kanit eivät kyllä palele lokakuussa. On vielä täysi laidunkeli.
Ja muistan että hän puhuu kuolleista kaneista elävien joukossa. Kerron että olen edellisiltana lopetellut kaninhoidon vasta puolilta öin, eikä silloin häkeissä kyllä ollut kuolleita kaneja.
Valvontaeläinlääkäri antaa ymmärtää että tulee uusintakäynnille kun olen luvannut lisätä kaneille suojaa (koppeja). Pyydän saada olla silloin mukana tarkastuksella, koska tällainen tuntui jo silloin väärältä että en ole saanut mahdollisuutta osallistua tämänpäiväiselle käynnille. Kysyn että saanko tästä jonkun lapun että tiedän mitä minun pitää tehdä? Valvontaeläinlääkäri lupaa toimittaa tarkastukselta tarkastuskertomuksen.
Kun saan puhuttua mieheni kanssa, ymmärrän että valvontaeläinlääkäri on kiertänyt pihamme ja tarkastanut eläintilat, ja vasta tarkastuksen suorittamisen jälkeen on soittanut auton rekisterinumeron perusteella miehelleni. Teemu on ollut yövuoron töissä ja oli kotona nukkumassa, ja on herännyt kunnolla vasta puhelinsoittoon. Koirien haukuntaan kun on oppinut olemaan reagoimatta, ne nyt haukkuvat satunnaisen ohilkukijankin ja hiljenevät sitten taas. Tarkastukselle ei hänkään siis päässyt osallistumaan, se oli jo tehty siinä kohtaa kun talon ja kanien omistajia edes viitsittiin tavoitella.