Kuukausi: huhtikuu 2019

Satakunnan kansan uutisessa asiavirhe rikosilmoituksen marssijärjestyksessä

Jätä kommentti

Satakunnan kansan artikkeli on vain tilaajien luettavissa – lue uutinen täältä:

Satakunnan Kansa 30.04.2019 s. 6Lataa

Artikkelissa kirjoitetaan: ”Ensin valvontaeläinlääkäri pyysi poliisia selvittämään, onko kanien hoidossa tapahtunut eläinsuojelurikos. Pian myös kanien omistaja pyysi poliisia tutkimaan, ovatko valvontaeläinlääkärin ja terveystarkastajan virkatoimet olleet lainvastaisia.”

Ensimmäisen rikosilmoituksen olen tehnyt minä jo 2.11.2017. Valvontaeläinlääkäri on tehnyt rikosilmoituksen vasta pari viikkoa myöhemmin ja tilanteessa, jossa hallinto-oikeus on ottanut yhteyttä ja hän on ymmärtänyt meidän valittaneen päätöksestä.

Hallinto-oikeuden yhteydenotto liittyi tekemäämme kiireelliseen toimenpiteen keskeytyspyyntöön. Kissojen ja koirien palauttamisen ehtona pidettiin eläinten hoitokulujen maksua käteisellä eläinten palauttamisen ehtona. Summa oli tuolloin kahden tuhannen euron luokkaa. Valvontaeläinlääkäri: ”Ilman sit sitä hoitokulujen maksua niitä ei voida luovuttaa”.

Uudemman, kattavan rikosilmoituksen teimme sen jälkeen kun asiassa selvisi näitä muitakin asioita.

Ketun lopettamismääräys

Jätä kommentti
Poliisi ampui ketun neljällä laukauksella 30.10.2017

Seuraava teksti on suora lainaus Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 19/0067/1 (s. 38-42).

8 Ketun lopettamismääräys

8.1 Sovellettavat säännökset, lain esityöt ja edeltävä oikeustila

Eläinsuojelulain 13 §:n 1 momentin mukaan luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.

Eläinsuojelulain 13 §:n 2 momentin mukaan tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa tai muuta hyväksyttävää tilapäistä tarvetta varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.

Eläinsuojelulain 20 §:n 1 momentin mukaan eläintarhalla tarkoitetaan tässä laissa sellaista pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä pääasiassa luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä. Pysyvällä eläinnäyttelyllä tarkoitetaan pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä yksinomaan tai pääasiassa muita kuin luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä tai jossa näytteillä pidettävä luonnonvaraisten eläinten tai eläinlajien määrä on vähäinen. Pykälän 2 momentin mukaan eläimiä saadaan pitää näytteillä eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä vain aluehallintoviraston luvalla. Lupa eläintarhan ja pysyvän eläinnäyttelyn pitämiseen on haettava siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella eläintarha tai pysyvä eläinnäyttely sijaitsee.

Eläinsuojelulain säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp.) 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi Suomen luonnosta olisi pääsääntöisesti kiellettyä. Poikkeuksena olisi eläimen ottaminen eräitä ihmisen kannalta tarpeellisiksi katsottavia tarkoituksia varten, jolloin eläimen luonnonmukaisesta ympäristöstään irroittamista ja uusiin olosuhteisiin siirtämistä sekä siitä eläimelle aiheutuvaa kärsimystä voitaisiin pitää perusteltuna. Pykälän 1 momentin mukaan luvallista olisi eläimen ottaminen eläintarhassa pitämistä sekä riistanhoidollista tai lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuotannollista tarhausta varten. Eläimen ottaminen esimerkiksi turkistarhausta varten olisi kiellettyä kuten nykyisinkin. Ehdotuksen mukaan luvallista olisi myös eläimen ottaminen tilapäistä eläimelle annettavaa sairaanhoitoa varten tai muuta tilapäistä tarkoitusta varten. Tällainen muu hyväksyttävä tilapäinen tarve olisi esimerkiksi eläimen ottaminen luonnosta lyhytaikaista ja tärkeätä opetustilannetta varten. Samoin olisi sallittua orvon eläimen ottaminen huostaan sille annettavan hoidon ja avun antamista varten sekä eläimen ottaminen tieteellistä tutkimustyötä varten. Perustelujen mukaan ehdotettu säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 3 §:n 1 momenttia. Mainittuun säännökseen on kuitenkin lisätty eläimen ottaminen tarhattavaksi lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi.

Lain 13 §:n 2 momentin osalta on edellä mainituissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että tilapäistä tarvetta tai sairaanhoitoa varten otettu eläin tulee palauttaa luontoon, mikäli on oletettavissa, että se pystyy vaikeuksitta sopeutumaan luonnonvaraiseen elämään. Tilapäistä sairaanhoitoa varten otetun eläimen palauttaminen edellyttäisi esimerkiksi, että eläin on riittävästi parantunut ja niin hyväkuntoinen, että se pystyisi selviytymään luonnossa itsenäisesti. Mikäli eläintä ei olisi mahdollista siirtää takaisin luontoon eikä sen tarvitseman hoidon järjestäminen olisi tarkoituksenmukaista tai mahdollista, olisi eläin lopetettava.

Nykyistä eläinsuojelulakia edeltäneen eläinsuojelulain (91/1971) 3 §:n 1 momentissa oli alun perin säädetty, että luonnonvaraista täysikasvuista nisäkästä ja lintua ei saa pyydystämisen jälkeen ottaa elätettäväksi, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen riistanhoidollisessa tai turkistaloudellisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö. 2 momentin mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saanut jättää heitteille eikä hylätä. Kesyyntynyt eläin voitiin kuitenkin vapauttaa, jos oli oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään.

Mainittua aikaisemman eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin säännöstä muutettiin lailla 777/1985 poistamalla sana ”täysikasvuista”. Asiaa koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 263/1984 vp.) on siltä osin todettu, että vaikka luonnonvarainen eläin otettaisiin elätettäväksi jo poikasena, sen vaistokäyttäytyminen ei kuitenkaan ratkaisevasti muutu sen täysi-ikäiseksi tullessa ja eläimellä saattaa ilmetä vaikeuksia uusiin olosuhteisiin sopeutumisessa. Nämä vaikeudet saattavat merkitä eläimelle tarpeetonta tuskaa ja kipua silloin, kun eläin otetaan elätiksi vain uteliaisuudesta, harrastelutarkoituksessa tai tarkoituksella kasvattaa tai kouluttaa siitä seuraeläin. Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa olevaa säännöstä luonnonvaraisen eläimen ottamisesta elätettäväksi ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi myös poikasia, pentuja ja vastaavia muita nuoria eläimiä.

Edellä mainittua 3 §:n 1 momenttia muutettiin toistamiseen lailla 36/1991 siten, ettei luonnonvaraisen eläimen ottaminen turkistarhassa pidettäväksi myöskään ollut enää mahdollista.

8.2 Asiassa saadut selvitykset

Valvontaeläinlääkärin 24.10.2017 päivätyssä tarkastuskertomuksessa on todettu, että 20.10.2017 tehdyssä tarkastuksessa on käynyt ilmi, että aikaisemmilla tarkastuskerroilla tyhjältä näyttäneessä noin 20 neliömetrin suuruisessa, puisella kopilla varustetussa tarhassa on kettu. Tarkastuskertomuksen mukaan Koivunen on kertonut saaneensa ketun Tampereen seudulla olevasta kotieläinpihasta, joka joutui luopumaan siitä, koska ei pystynyt rakentamaan sille lain vaatimaa 600 neliömetrin tarhaa. Tarkastuskertomuksessa on todettu, että luonnonvaraisen ketun ottaminen lemmikiksi on yksiselitteisesti kiellettyä.

Koivunen on tarkastuskertomuksen johdosta 30.10.2017 toimittamassaan vastineessa esittänyt, että hän on saanut ketun Kiviniityn kotieläinpuistosta siellä suorittamansa työssäoppimisen päätteeksi ja että ketun luovutuksesta ovat olleet tietoisia valvontaeläinlääkäri Mari Porma ja läänineläinlääkäri Hanna Kukkola. Koivusen mukaan kettu ei ole kesy lemmikki, mutta sitä ei voi palauttaa luontoon. Hänen mukaansa kettua oli tarjottu eläintarhoille, mutta missään ei ollut tarvetta ketulle ja se olisi jouduttu lopettamaan. Koivunen on katsonut pystyneensä eläinhoitajan koulutuksensa perusteella järjestämään ketun hoidon. Hän on vastineessaan myös huomauttanut, että tarhan tilavaatimus 600 neliömetriä koskee eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä.

Valvontaeläinlääkäri on 30.10.2017 määrännyt ketun lopetettavaksi. Asiaa koskevassa kirjallisessa päätöksessä on todettu, että luonnonvaraisen eläimen pitäminen vangittuna on eläinsuojelulain vastaista.

Valituksessa on esitetty, että kettu oli tullut Kiviniityn kotieläinpuistoon orpona pentuna, se oli otettu hoitoon hoivan antamista varten ja se oli tottunut ihmisiin eikä sitä ollut sittemmin katsottu voitavan palauttaa luontoon. Kotieläinpuisto oli saanut ketun luovutukseen Koivuselle alueen valvontaeläinlääkärin hyväksynnän.

Valvontaeläinlääkäri on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että Kotieläinpiha Kiviniityn valvontaeläinlääkäri tai paikallinen läänineläinlääkäri ei ole hyväksynyt Koivusen pitopaikkaa ketun hoitopaikaksi. Lausuntoon liitetyn valvontaeläinlääkäri Mari Porman sähköpostiviestin mukaan Kiviniityn tila ei ole halunnut rakentaa yhtä kettua varten riittäviä tiloja eikä ole siten voinut pitää kettua näytteillä. Porma on ymmärtänyt ketun päätyneen lopetukseen, ja hänen mukaansa myös läänineläinlääkäri Hanna Kukkolalla on ollut asiasta tällainen käsitys.

Vastaselityksen mukaan Koivunen ei itse ole ollut yhteydessä Sastamalan valvontaeläinlääkäriin, mutta ketun luovuttanut taho on kertonut Koivuselle saaneensa alueensa virkaeläinlääkäriltä luvan luovuttaa ketun yksityishenkilön hoitoon.

8.3 Oikeudellinen arviointi

Eläinsuojelulain 13 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi. Kiellon piiriin kuuluvat siten lähtökohtaisesti kaikki ne eläinyksilöt, jotka ovat luonnonvaraisia. Tämä ilmenee muun ohella säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä, jossa on todettu kielletyksi eläinten ottaminen elätettäväksi luonnosta. Mainittu kielto ei siten suoraan koske jonkin maassamme luonnonvaraisena esiintyvän nisäkäs- tai lintulajin kaikkia yksilöitä.

Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus vielä toteaa, ettei eläinsuojelulain mukainen kielto luonnonvaraisen eläimen elätettäväksi ottamisesta myöskään vastaa ulottuvuudeltaan sitä, mitä luonnonsuojelulain 39 §:ssä on säädetty kiellosta ottaa haltuun rauhoitettujen eläinlajien yksilöitä.

Eläinsuojelulain esityöt ja säännöksen sanamuoto huomioon ottaen laista ei voida johtaa sellaista vaatimusta, että eläin olisi aina joko vapautettava tai lopetettava siinä vaiheessa, kun sen tosiasiallinen käyttö eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä on päättynyt. Elätettävänä olemiseen tottuneen eläimen mahdollisessa siirtämisessä hoidettavaksi muualla ei myöskään ole enää kysymys sen ottamisesta luonnosta. Nyt kysymyksessä olevan kiellon ulkopuolelle voi jäädä tilanteita, joissa eläin on aikaisemmin ollut lainkohdassa tarkoitettujen poikkeusperusteiden nojalla ihmisen elätettävänä muutenkin kuin tilapäisesti.

Edellä selostetuista hallituksen esityksistä toisaalta ilmenee, että kiellon tarkoituksena on suojata eläimiä kärsimykseltä, joka johtuu niiden luonnonvaraisen tilan muuttamisesta tai ihmisen elätettävänä olemiseen sopeutumattomuudesta. Eläinsuojelulliset perusteet välttää tämän tyyppisen kärsimyksen aiheuttamista ovat olemassa myös silloin, kun eläin on jo tilapäistä pysyvämmin ollut ihmisen hoidettavana. Hallinto-oikeus toteaa, että eläinsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa eläinsuojelua koskevissa säädöksissä on määrätty muun ohella eläinten pitopaikkaa koskevista vaatimuksista.

Asiakirjojen mukaan kyseessä on ollut eläin, joka olisi orpona pentuna otettu hoitoon eläinsuojelulain 13 §:n 1 momentissa sallitulla tavalla ja ollut sittemmin elätettävänä samassa lainkohdassa myös sallitun poikkeuksen mukaisesti eläintarhaan verrattavassa pysyvässä eläinnäyttelyssä, kotieläinpihassa. Kettu olisi luovutettu Koivuselle sen johdosta, että sen pitopaikkaa koskevat tilavaatimukset eivät ole kotieläinpihan olosuhteissa täyttyneet.

Koivusen valvontaeläinlääkärille antaman selvityksen perusteella on ollut mahdollista, ettei eläinsuojelulain 13 §:ssä säädetty kielto luonnonvaraisten nisäkkäiden elätettäväksi ottamisesta ole ollut esteenä nyt kysymyksessä olevan ketun pitämiselle valittajien asuinkiinteistöllä. Valvontaeläinlääkäri ei ole asiasta tekemässään päätöksessä tai hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa asettanut kyseenalaiseksi Koivusen antamia tietoja ketun alkuperästä, sen olemisesta aiemmin nähtävillä edellä mainitussa kotieläinpihassa ja sen luovuttamisesta sieltä Koivusen haltuun.

Saadun selvityksen perusteella ei voida katsoa, että Koivunen olisi toiminut vastoin puheena olevassa lainkohdassa säädettyä kieltoa. Koivusen esittämät seikat eivät kuitenkaan ole riittäviä osoittamaan, että ketun pitämiselle sen aikaisemmassa pitopaikassa ja luovuttamiselle sieltä Koivuselle on ollut olemassa asianmukaiset lakiin perustuvat edellytykset. Asiaa koskevan osin puutteellisen selvityksen vuoksi valvontaeläinlääkärin määräys ketun lopettamisesta olisi siten kumottava ja asia palautettava valvontaeläinlääkärille uudelleen käsiteltäväksi. Koska kettu on lopetettu, tähän ei kuitenkaan ole enää syytä.

Lähde: Turun hallinto-oikeuden päätös 19/0067/1 (s. 38-42)

Valvontaeläinlääkärin yleneminen läänineläinlääkäriksi

Jätä kommentti

Täysin mielivaltaisesti toiminut, nämä lainsäädännön vastaiset päätökset tehnyt valvontaeläinlääkäri Mari Nevanpää siirtyi jo huhtikuussa 2018 Lounais-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkärin virkaan, iskussa avustaneen läänineläinlääkäri Seppälän työkaveriksi.

Ylennystä ei haitannut edes se, että rikostutkinta oli tuolloin jo laitettu vireille. Omat ilmiantomme Lounais-Suomen aluehallintovirastolle kesän 2018 aikana eivät niinikään ole aiheuttaneet toimenpiteitä.

Sivuillaan aluehallintovirasto mainostaa edistävänsä oikeusturvaa ja turvallisuutta kaikessa toiminnassaan.

Aikajana syksyn tapahtumilla

Jätä kommentti

Iltalehden uutisen myötä olen huomannut keskusteluissa aika paljon syytettävän minua siitä miksi en korjannut vaadittuja asioita ja vähentänyt kaneja/vienyt niitä heti teuraaksi. Minä ihmettelen täällä leuka loksahtaneena – ensimmäinen tarkastuskäynti, ja kanien massamurha, tapahtuivat siis saman vuoden lokakuun aikana. Neljän viikon sisällä. Ensimmäiset pari niistä meni myös kuvitellessa, että tässä ovat asialliset viranomaiset virantoimituksessa ja tottahan asiat nyt selvitellään sitten ja annan vastineeni jossa kerron miten eläinten hoito ym. on tosiasiassa järjestetty.

2.10.2017 maanantai
Ensimmäinen tarkastuskäynti. Valvontaeläinlääkärin puhelinsoitto, josta ymmärsin lähinnä huolen pellon kanien puutteellisesta säänsuojasta. Lisäsimme pellon kaneille kopit heti saman viikon aikana.

9.10.2017 maanantai
Uusintatarkastuskäynti, vaikka minkäänlaista tarkastuskertomusta en ollut saanut vielä viime käynniltäkään. Tämä tarkastuskertomus käynniltä 2.10. jätettiin nyt 9.10. postilaatikkoomme. Se sisältää myös kuulemisen, jossa määräaika antaa vastine on 16.10. mennessä.

11.10.2017 keskiviikko
lähetän valvontaeläinlääkärille sähköpostia koska en ymmärrä hänen laatimaa tarkastuskertomusta. Koska hän ei vastaa, lähetän sähköpostia myös AVIn läänineläinlääkäreille, koska minun täytyi saada tietää onko saamani lappu päätös vai pelkkä tarkastuskertomus, jotta tiedän pitääkö minun laatia vastine kuulemiseen vai suoraan valitus päätöksestä.

13.10.2017 perjantai
Valvontaeläinlääkäri vastaa sähköpostiini, ja muun ohella väittää, että nyt kaikki kanit eivät kuulemma mahdu menemään yhtäaikaa säänsuojaan koppeihin joita laidunhäkkeihin lisäsimme. Tämän hän päätteli siitä, että kaikki kanit eivät olleet kopeissa hänen tarkastuksellaan 9.10. Lisäämme koppien määrää heti seuraavina päivinä.

16.10.2017 maanantai
Jätän vastineeni määräaikaan mennessä ja jään odottamaan valvontaeläinlääkärin lupaamaa päätöstä, tämä olisi normaali hallintomenettely. Olemme nyt koko ajan myös vähentäneet kaneja, ja siivonneet korkeiksi moitittuja pehkukerroksia.

20.10.2017 perjantai
Valvontaeläinlääkäri ei vieläkään tee päätöstä vaan tekeekin jo kolmannen tarkastuskäynnin, tuoden nyt läänineläinlääkärinkin mukanaan. Keskusteluissamme tulee selväksi aikomukseni teurastuttaa kaneja isomman määrän nyt syksyllä. Läänineläinlääkäri alkaa tällä käynnillä vaatia kanien koppeihin jo eristyksiäkin, joista valvontaeläinlääkäri ei ole tähän mennessä puhunut mitään eikä sellaisia edellyttänyt, sekä läänineläinlääkäri alkaa vaatia puurakenteisia koppeja, kun koppien materiaalista ei valvontaeläinlääkäri ole huomauttanut siihen mennessä millään tavalla.

24.10.2017 tiistai
Tarkastuskertomus käynniltä 20.10. tulee minulle sähköpostilla, sekä taas uusi kuuleminen. Vastineenantoaikani päättyy 30.10. klo 9 aamulla.

30.10.2017 maanantai
Jätän vastineeni määräajassa. Vastineessani kerron muun ohella, että nyt on kaneille teurastusaika varattu ja päivä tarkentuu marraskuun ensimmäisten päivien aikana. Klo 10 jälkeen pihallemme alkaa virrata viranomaisia ja kaneja aletaan tappaa. Sisäkanilassa olevat kanit saavat kaikki jäädä eloon, sekä kaikki ulkohäkeissä olevat, joilla on puinen tai vanerinen koppi. Ne kanit, joilla on muovinen koppi, ammutaan.

31.10.2017 tiistai
Viranomaisista palaa paikalle Nevanpää, Grönroos + miehensä ja Seppälä. Kaneja aletaan jostain käsittämättömästä syystä ampua taas. Nyt niitä tapetaan niin kauan kunnes 30 kania on jäljellä. Eikä tänään ole enää väliä, minkälaisessa häkissä tai kopissa ne ovat.

Toinen tarkastuskäynti 9.10.2017

Jätä kommentti

Vain viikko edellisestä käynnistä, Porin valvontaeläinlääkäri Nevanpää ja terveystarkastaja Grönroos tulivat taas tarkastuskäynnille 9.10.2017 tarkastamaan, että Nevanpään puhelimitse 2.10. antamat ”korjausmääräykset” on täytetty. Tarkastuskäynnistä ei tälläkään kerralla ilmoitettu asianosaiselle eikä varattu tilaisuutta osallistua siihen HL 39 § 1 momentin edellyttämällä tavalla. Nevanpää soitti minulle töihin sen jälkeen kun tarkastus oli jo suoritettu. Nyt hän sanoo, että kaikki kanit eivät (muka) mahdu koppeihin joita olemme laittaneet laidunhäkkeihin, joiden kanien puutteellisesta säänsuojasta olin ymmärtänyt viime kerralla olleen kyse. Kopit ovat kookkaita laastipaljuja, ja saman häkin kanit todellakin menevät sinne ihan samaan koppiin suojaan jos niin tuntevat tarvetta. Ihmettelen miksi eivät ilmoittaneet tulostaan kun viimeksi oli puhe että voisin olla mukana tarkastuksella, enkä ole saanut edes minkäänlaista paperia siitä viime käynnistä. Nevanpää sanoi jättävänsä postilaatikkoon sen edellisen tarkastuskertomuksen ja tästä tarkastuksesta tulee sitten uusi tarkastuskertomus. Sitä ei ole tähän päivään mennessä muuten tehty, tarkastuskertomusta 9.10.2017 suoritetusta käynnistä.

Tarkastuskertomus käynniltä 2.10.2017 oli siis jätetty postilaatikkoon 9.10.2017. Tiedoksiannossa on ruksitettu kohta, että se on annettu tiedoksi asiakirjan päiväyksen päivämääränä eli 2.10.2017. Muun muassa hallinto-oikeudelle ja poliisille tämä asiakirja on esitetty siten, kuin se olisi jätetty postilaatikkoon jo 2.10.2017. Tarkastuksessa kuulemma oli läsnä Teemu (joka herätettiin vasta tarkastuksen suorittamisen jälkeen) ja minä puhelimitse, vaikka minulle soitettiin vasta kun Teemulta saatiin puhelinnumero. On varattu aika kuulemiseen, jonka määräpäivä on 16.10.2017. Asiakirjan liitteenä on myös valitusosoitus, jonka mukaan toimien asianosainen voisi valittaa hallinto-oikeuteen – ja saada valituksensa bumerangina takaisin, koska minkäänlaista valituskelpoista päätöstä ei ole annettu – tämä asiakirja on tarkastuskertomus.

Tarkastuskertomuksessa on täytetty myös hallintopäätös-kohdat jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta 1. sivun mukaan paperi on tarkastuskertomus, ei päätös, ja huomaamattomasti alakohdan ’päätös’-sanan perään on käsin kirjoitettu sana ’luonnos’. On listattu ESL 42 § mukaisia korjausmääräyksiä. Lukee ”Määräajat kaikille kohdille 9.10.2017”. Korjausmääräyksien, joita ei ole annettu lain vaatimalla tavalla valituskelpoisena päätöksenä eikä asianosaiselle millään tavoin kirjallisesti, täyttymistä on tultu tarkastamaan ennen kuin ”määräaika” edes on virallisesti päättynyt.

Saadessani näin käsittämättömän sekavan raportin ja yleisen kohtelun valvontaeläinlääkäriltä, joka lisäksi jo ensimmäisenä toimenpiteenä uhkaa eläinsuojelulain 44 § nojalla kanien lopettamisella ”puutteellisten säänsuojien” vuoksi, aloitan keskustelun Facebookin tuotantokaniaiheisessa ryhmässä. Käsitykseni sekavasta raportista vahvistuu kun ihmiset kysyvät minulta onko se päätös, ja että minun kannattaa tehdä kiireellinen toimenpiteen keskeytyspyyntö hallinto-oikeudelle. Hallintopäätös-kohtaahan ei Nevanpää ole ruksinut vaan asiakirja on tarkastuskertomus, joten minkäänlaista valitusoikeutta tai keskeytyspyyntöä asiassa ei voi tehdä Hallinto-oikeuteen.

Tässä kohtaa lähetän Nevanpäälle sähköpostia ja kysyn tarkennuksia asiaan. Koska Nevanpää ei vastaa sähköpostiin mitenkään, laitan kiireellisenä sähköpostia myös Lounais-Suomen Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon yksikön päällikölle läänineläinlääkäri Jani Soinille, joka AVIn yhteystietojen perusteella myös vastaa alueensa eläinlääkärien toiminnasta tehdyistä kanteluista. Tämä kirjeenvaihtoni löytyy kokonaisuudessaan artikkelista Sähköpostikeskustelut AVIn läänineläinlääkärien kanssa.

Ensimmäinen tarkastuskäynti 2.10.2017

Jätä kommentti

2.10.2017 Porin valvontaeläinlääkäri Mari Nevanpää ja työparinsa terveystarkastaja Satu Grönroos tekivät meille ”Eläinsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaisen epäilyyn perustuvan tarkastuksen”. Tarkastus suoritettiin kokonaisuudessaan muun muassa kotirauhan suojaamalle alueelle eli välittömään pihapiiriin ja piharakennuksiin sisään, ja vasta tarkastuksen suorittamisen jälkeen soitettiin puhelinnumeroon joka selvitettiin pihassa olevan auton rekisterinumeron perusteella. Itse olin töissä, Teemu nukkui kotona yövuoron jäljiltä.

Laillinen peruste tarkastuksen suorittamiselle puuttuu kokonaan. Tarkastus on suoritettu ESL 39 § epäilyyn perustuvana tarkastuksena ilman että tällaista eläinsuojeluilmoitusta on ollut olemassakaan. Puhelimessa valvontaell kertoi minulle syyksi pellolla palelevista kaneista, jotka jokainen tietä pitkin kulkeva voi toki nähdä (siis ne kanit reilunkokoisissa laidunhäkeissään – ympäri vuoden ulkona asuvat kanit ei todellakaan palele lokakuussa). Jälkikäteen kuitenkin ilmoituksen sisällöksi onkin ilmoitettu ”joitakin kaneja pieneltä näyttävissä häkeissä omakotitalon pihalla”. Eläinsuojeluilmoitusta ei ole toimitettu asianosaiselle, ei poliisille eikä hallinto-oikeudelle, joten sitä ei ole olemassakaan.

Nevanpää antoi puhelimessa kuulemma ”määräyksiä”. Valvontaeläinlääkäri voi antaa määräyksiä vain hallintopäätöksenä. Jos hän olisi antanut suullisia määräyksiä, ne olisi viipymättä pitänyt antaa myös kirjallisesti. Pyysin että voisin olla mukana seuraavalla tarkastuksella (ei toteutunut).

Hallintolain 39 § mukaan ”asianosaisella on oikeus olla läsnä tarkastuksessa”, ja tämä oikeus koskee myös ilman ennakkoilmoitusta tehtävää tarkastusta. Kukaan viranomainen ei todellakaan tule tekemään minkäänlaista tarkastusta etenkään kotirauhan suojaamalle alueelle ilman että saat olla läsnä ja osallistua.

Tilanteen taustaa

Valvontaeläinlääkäri on esittänyt huolensa näkemyksensä mukaan kanien puutteellisista säänsuojista sekä esittänyt väitteitä, ettei kaikilla kaneilla olisi tarjolla ruokaa tai edes vettä. Kaksi kaninpoikasta oli löytynyt kuolleena.

Pellolla olevat kanit olivat tuolloin laidunhäkeissä, joita siirretään joka päivä häkin mitta eteenpäin eli kanit syövät heinää laidunhäkin rakenteen mahdollistavalla tavalla, eli isosilmäisen pohjaverkon ansiosta esteettä. Muissa häkeissä ja kiinteissä maapohjaisissa tarhoissa kuivikkeena käytämme syömäkelpoista olkea sekä kaikkien kanien pääruoka on luonnollisesti kuiva heinä. Lisäksi kanimme ruokitaan rehuseoksella (kaura, pelletti). Lokakuussa 2017 oli vielä täysin laiduntamiskelpoinen ruohotilanne ja laiduntavatkin kanit saavat aina täydennystä kuivaheinällä. Kaikilla kaneilla on häkeissään vesiastiat. Valvontaeläinlääkäri ei ole tarkentanut, montako kania on tavannut olevan ilman vettä. Esimerkiksi myöhemmän tarkastuksen aikaan hänelle joutui huomauttamaan että kanilla kyllä on vettä, koska vain ”ei nähnyt” sillä olevaa juomapulloa aitauksessaan. Tyhjänä tavattu vesiastia – ihan vaikkapa vesikupin kaatumisen vuoksi – ei kuitenkaan ole eläinsuojelulain vastainen tilanne.

Kaninpoikasia kuolee silloin tällöin, ikävä kyllä, ja myös täysin ilman ennaltanäkyviä oireita minkäänlaisesta viasta tai sairaudesta. Valvontaeläinlääkäri käyttää ilmaisua ”raatoja elävien kanien joukossa”, ikäänkuin häkeissä olisi ollut mätänemistilassa olevia jäänteitä. Valvontaeläinlääkärin itsensä ottamista kuvistakin näkee, että kuolleet kaninpoikaset olivat normaalin hyväkuntoisen näköisiä poikasia ja aivan äskettäin kuolleita. Näitä on silloin mahdoton ennakoida. Myöhemmillä tarkastuskäynneillä ei myöskään ole löytynyt enempää kuolleita poikasia.

Puhelimessa pyysin valvontaeläinlääkäriltä kirjallista paperia ja hän lupasi toimittaa tarkastuskertomuksen käynnistään. Ilmaisin myös tyytymättömyyteni etten voinut olla mukana tarkastuskäynnillä ja että haluan olla mukana uusintatarkastuskäynnillä. Heti samalla viikolla lisäsimme pellon laidunhäkkeihin kaneille kopit (häkit olivat kaikki katettuja jo entuudestaan) sekä muun muassa siivosimme paljon häkkejä joissa pehkukerros oli päässyt korkeaksi.

Ympäri vuoden ulkona asuvat kanit eivät palele lokakuun lämpimissä säissä. Valvontaeläinlääkärille on myös tehty selväksi että kanit ovat tuotantokaneja joista iso osa menee teuraaksi ennen talvipakkasia, sekä kerrottu millaisia toimenpiteitä talvikauteen siirtyminen sisältää kanien sijoittelun osalta.

Kettu nimeltä Kettu

Jätä kommentti

Ketun tarina alkaa jostakin päin Poria, josta sen on sivullinen pelastanut pienenä pentuna kun on havainnut varisten olevan jonkin möykyn kimpussa. Tarinan mukaan ketun sisaruksia ei ole löydetty ja emo olisi löytynyt kuolleena laittomasta loukusta.

Oli tarina kaikilta osin totta tai ei, kettu joka tapauksessa on ollut aivan pienestä pennusta asti ihmisen hoivassa. Ensimmäiset vuodet se vietti kotieläinpihalla. Kotieläinpiha joutui luopumaan ketusta, mutta mikään taho ei sitä halunnut ja se olisi jouduttu sitten lopettamaan, terve ja hyvinvoiva eläin.

Kettu

Sain ajatuksen – asumme maalla, meillä on tontilla tilaa aitaukselle ja rohkenin esittää että kettu muuttaisikin meille. Olenhan koulutukseltanikin eläintenhoitaja joten myös ammatillisesti pätevä hoitamaan tällaista otusta. Tämä ratkaisu oli sopinut kaikille osapuolille ja kettu muutti meille huhtikuussa 2014 kun sen tarha valmistui.

Lopetusmääräys eläimestä josta ei olla nähty hännänpäätäkään

Ketun olemassaolo selvisi valvontaeläinlääkäri Mari Nevanpäälle ja läänineläinlääkäri Taina-Riitta Seppälälle heidän kertomansa mukaan vasta tarkastuskäynnillä 20.10.2017. Yksikään viranomainen ei ollut kettua edes nähnyt ennen sen tappamista edeltävää väkivaltaista kopista ulos ajamista, koska vieraiden ihmisten läsnäollessa se pysytteli alkuun visusti piilossa. Esimerkiksi kanilan työharjoittelijoiden läsnäoloon kettu kuitenkin tottui varsin nopeasti. Alla videokuvaa ketusta tutun ihmisen ja koirien kanssa.

Sähköpostikeskustelut AVIn läänineläinlääkärien kanssa

Jätä kommentti

Julkaisen sähköpostikeskustelut Lounais-Suomen Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon yksikön päällikön läänineläinlääkäri Jani Soinin sekä läänineläinlääkärin Sanna-Maaria Virtasen kanssa aikavälillä 11.-16.10.2017, jolloin olen lähestynyt heitä useilla avunpyynnöillä valvontaeläinlääkärin uhatessa tappaa terveitä ja hyväkuntoisia kanejani.

Asia välitetty Soinin toimesta Satakunnan alueen eläinsuojeluasioita hoitavan läänineläinlääkäri Taina-Riitta Seppälän tietoon, Seppälä ei kuitenkaan koskaan ottanut yhteyttä edes kysyäkseen minun näkökantaani tilanteesta.

Seppälä yhdessä valvontaeläinlääkäri Mari Nevanpään ja terveystarkastaja Satu Grönroosin kanssa muodosti kolmikon joka tuntui olevan vastuussa kanien joukkosurmasta (Grönroosin aviomies Petri Grönroos oli ”ostopalvelun mies” joka ampui kanit) ja kissojen ja koirien haltuunotosta. Esimerkiksi maanantaina 30.10. mukana oli toinenkin läänineläinlääkäri Sofia Väärikkälä (ei paikalla enää tiistaina 31.10.), jolla näytti olevan todella erilainen kuva esimerkiksi siitä määrästä mikä kaneja tapetaan, tai tappamisen syystä – Väärikkälä myös auttoi laittamaan puurakenteisia koppeja – koska muoviset eivät kelvanneet – joillekin kaniryhmille jotka vielä halusin pelastaa, ja hän myös vakuutti vielä tiistainakin puhelimessa että kaikki sisäkanilan kanit ovat turvassa. Kuitenkin tiistaina nekin kaikki ammuttiin vain 30 kania lukuunottamatta jotka lopulta sain enää pitää.

Lähettäjä: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Aihe: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 11. lokakuuta 2017 13.41.48 UTC+3
Vastaanottaja: jani.soini@avi.fi

Hei,

tarvitsen nyt kiireesti neuvoja miten toimia. Huolenaiheenani ovat kanit, joiden pitopaikoissa eläinsuojeluvalvoja näki puutteita. Hän on antanut ymmärtää että näkee asian niin huonona, että harkitsee jopa eläinsuojelulain 44 pykälän mukaisia hätätoimia, enkä ymmärrä perusteluja tälle. Kanien joukossa on näyttelyissä korkeasti palkittuja yksilöitä, tuontikaneja, ja jalostuksellisessa mielessä korvaamattomia rotukaneja. Pykälän 44 mainitseminen saa minut pelkäämään että kanit käydään lopettamassa minua kuulematta. 

En myöskään ymmärrä saamaani tarkastusraporttia, sillä en ymmärrä onko se raportti tarkastuskäynnistä vai hallintopäätös, enkä ymmärrä miten minun pitää toimia asiassa. Miten viralliseen paperiin voidaan kirjoittaa hallintopäätöksen perään sana ’luonnos’? Kumpaa tämä nyt tarkoittaa? Onko tämä virallinen hallintopäätös vai ei? Valvontaeläinlääkäri kävi 2.10., mutta tämän kirjallisen raportin sain vasta uusintakäynnillä 9.10. Raportissa edellytetään korjaustoimia joiden määräajaksi on annettu 9.10., eli sama päivä kun raportti minulle toimitettiin. Miten näin voidaan menetellä? Tarkastus on suoritettu ajankohtina jolloin en ole ollut kotona. Sovimme että olisin paikalla uusintakäynnillä jotta voimme keskustella asiasta, mutta hän ei ottanut yhteyttä kertoakseen että on tulossa 9.10.

Liitän oheen tarkastuskertomuksen/hallintopäätöksen/sen luonnoksen.

Tarkastuskertomuksesta poiketen kanit eivät ole taivasalla, joka ikisessä häkissä on jonkinlainen katemateriaali, poikkeuksena vain suuret tarhat, joissa kaneilla on silloin kopit säänsuojana. Vain laidunhäkit ovat avonaisella pellolla (ja ne ovat katettuja valokatteella tai pressulla), muilla häkeillä on lisäksi rakennusten, puiden ja pensaiden suojaa. 

Kanit asuvat ympäri vuoden ulkolämpötiloissa, eivätkä ne palele näissä plus-asteisissa lämpötiloissa. Kanien normaaliin käyttäytymiseen kuuluu nukkua kasoissa tai vieretysten. Ryhmät koostuvat suurimmaksi osaksi 3-6 yksilön porukoista jotka tulevat toimeen keskenään joten ne käyttävät sovussa myös samoja pesäkoppeja. Urokset on pääsääntöisesti majoitettu omiin häkkeihinsä, nuoria uroksia on pienryhmässä.

Kaninpoikasia oli muutama kuollut – se ei ole tavatonta, ja niitä ei voi ennakoida sillä ne eivät useinkaan näytä mitään sairauden merkkejä etukäteen. Eläinlääkärin on kyettävä erottamaan tuore kuollut pitempään maanneesta raadosta, joita häkeissä ei ole ollut, sillä kanit hoidetaan vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa ja tarhoilla hoitotoimenpiteissä kuluu useampi tunti aikaa. Raadot on aina hävitetty asianmukaisesti ja häkin muiden kanien vointi tarkistettu. Sairastuneet, oireita näyttävät kanit on lopetettu asianmukaisesti tarvittaessa ja viivytyksettä.

Kanit ruokitaan joka päivä, heinä on kanin perusruoka ja se jaetaan joka ikinen päivä joka ikiselle kanille. Jos heinä ehtii loppua jakojen välissä, kaneilla on saatavilla olkea eli korsirehua, joten ne eivät ole ruoatta silloinkaan. Vesi jaetaan vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa, joten vaikka se ehtii kupeista loppua, kanit on silti asianmukaisesti juotettu. Kanit saavat myös täydennysrehua, kauraa, tai pellettimuotoista lehmän- tai kaninrehua, rypsiä, härkäpapua ym. sopivana rehusekoituksena. Täydennysrehu jaetaan vähintään viisi kertaa viikossa tai eläimen tarpeen mukaan kuten imettävät emot joka päivä sekä pakkasjaksoilla joka päivä lisääntyneeseen energiankulutukseen.

Eläinsuojeluvalvoja ei omien sanojensa mukaan tunnustellut kuntoluokitusta yhdeltäkään kanilta eikä tarkastuskertomuksessakaan ilmene kanien kunnossa tai voinnissa yhtään mitään huomautettavaa. Olen valmis korjaamaan puutteet kanien pitopaikoissa, mutta pelkään ja ahdistun tästä pykälän 44 kirjaamisesta että toimeni eivät ole riittäviä tai riittävän nopeasti hoidettuja. Millä perustein hyvinvoivat eläimet voitaisiin minulta nyt tulla lopetuttamaan eläinsuojelullisin perustein?

Olen pyytänyt Mari Nevanpäältä perusteluja mutta hän ei ole vastannut minulle. Pystytkö auttamaan ja neuvomaan minua miten edetä jotta en menetä kanejani? 

Olen ottanut yhteyttä myös kaniininkasvattajien etujärjestöön Kaniininkasvattajat ry:hyn, jolla on meneillään keskustelut Eviran kanssa mm. ulkokanien pitoa koskevissa asioissa.

Ystävällisin terveisin,

Johanne Koivunen
johanne.koivunen@xxx
puh. xxx

Lähettäjä: ”Soini Jani (AVI)” <jani.soini@avi.fi>
Aihe: Automaattinen vastaus: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 11. lokakuuta 2017 13.42.05 UTC+3
Vastaanottaja: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>

Olen seuraavan kerran tavattavissa 16.10.2017.
Kiireellisissä tapauksissa voit ottaa yhteyttä Läänineläinlääkäri Sanna-Maaria Virtaseen: sanna-maaria.virtanen(a)avi.fi
Vaihde puh.  0295 018 000

Parhain terveisin
Läänineläinlääkäri Jani Soini

Jag är anträffbar nästa gång den 16 oktober 2017
I brådskande ärenden kontakta Länsveterinär Sanna-Maaria Virtanen: sanna-maaria.virtanen(a)avi.fi.
Telefonväxel 0295 018 000

Hälsningar
Länsveterinär Jani Soini   

Lähettäjä: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Aihe: Fwd: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 11. lokakuuta 2017 13.44.34 UTC+3
Vastaanottaja: sanna-maaria.virtanen@avi.fi

Lähetin tämän Jani Soinille, joka ei olekaan paikalla ennen 16.10., joten pystytkö sinä neuvomaan minua eteenpäin?

Johanne Koivunen

Lähettäjä: ”Soini Jani (AVI)” <jani.soini@avi.fi>
Aihe: VS: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 11. lokakuuta 2017 19.53.25 UTC+3
Vastaanottaja: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>

Hei!



Välitän viestisi meillä Satakunnan eläinsuojeluasioita hoitavalle läänineläinlääkäri Taina-Riitta Seppälälle. Olet työmatkalla Latviassa ja soittaminen täältä ei onnistu liittymän estojen takia.

JS

Jani Soini
Läänineläinlääkäri / Länsveterinär
Lounais-Suomen aluehallintovirasto / Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland
PL 22 (Itsenäisyydenaukio 2) / PB 22 (Självständighetsplan 2)
20801  TURKU /  20801  ÅBO

tel. 0295 018 115
fax. 02 251 1820

Lähettäjä: ”Virtanen Sanna-Maaria (AVI)” <sanna-maaria.virtanen@avi.fi>
Aihe: VS: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 12. lokakuuta 2017 13.05.49 UTC+3
Vastaanottaja: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>

Hei,

Samanne raportti on tarkastuskertomus 2.10.2017 suoritetulta eläinsuojelutarkastukselta. Raportti sisältää myös kuulemisen eli Teitä on pyydetty kirjallisesti vastaamaan 16.10.2017 mennessä. Kuulemisella tarkoitetaan, että ennen asian ratkaisemista (= päätös), Teille on varattu tilaisuus lausua mielipiteenne asiasta sekä antaa selitys sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Raportti sisältää myös päätösluonnoksen, jossa esitetään ne asiat, jotka viranomainen tulee päätöksessään määräämään kuulemisajan jälkeen tai joihin viranomainen ryhtyy kuulemisajan jälkeen ellei asiassa ole sitä ennen tullut esille seikkoja, jotka muuttaisivat päätösluonnoksessa esitettyjä määräyksiä.

Eli on tärkeää, että vastaat kuulemiseen annetun aikarajan puitteissa. Muissa kysymyksissä jotka kenties on jääneet epäselviksi, niin kehottaisin Teitä olemaan uudelleen yhteydessä tarkastuksen tehneeseen eläinlääkäriin ja keskustelemaan asioista.

Ystävällisin terveisin,

Sanna Virtanen

Lähettäjä: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Aihe: Re: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 13. lokakuuta 2017 8.39.38 UTC+3
Vastaanottaja: ”Virtanen Sanna-Maaria (AVI)” <sanna-maaria.virtanen@avi.fi>

Kiitoksia selvennyksestä! 

Raportti oli niin epäselvästi kirjoitettu kun muutoksia vaadittiin päivämäärään mennessä jolloin vasta sain koko raportin, ja seuraavalla sivulla ilmaistiin harkittavan el.suojelulain 44 pykälän mukaisia hätätoimia, niin vähemmästäkin tulee kriisi. Kirjoitan nyt vastineeni ja odottelen siis sitä lopullista hallintopäätöstä asiassa, eikö niin, ja jos emme pääse yhteisymmärrykseen vaatimuksissa (kuten juomaveden jatkuva tarjolla olo, jota lakikaan ei edellytä) niin silloin siis valitan saamastani päätöksestä hallinto-oikeuteen, jos tällä kertaa ymmärsin prosessin oikein.

Johanne Koivunen

Lähettäjä: ”Virtanen Sanna-Maaria (AVI)” <sanna-maaria.virtanen@avi.fi>
Aihe: VS: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 13. lokakuuta 2017 10.33.14 UTC+3
Vastaanottaja: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Kopio: ”Soini Jani (AVI)” <jani.soini@avi.fi>

Hei,

Ottamatta kantaa tämän tapauksen yksityiskohtiin, haluaisin  kuitenkin vielä todeta, että parasta olisi, jos toimija korjaisi tarkastuksella havaitut laiminlyönnit jo kuulemisaikana ja voisi täten vastineessaan todeta, että asiat on jo korjattu. Muussa tapauksessa kehottaisin olemaan jo kuulemisaikana yhteydessä valvonnan suorittaneeseen viranomaiseen ja keskustelemaan lisää asioista.

Olet ymmärtänyt aivan oikein, että voit tosiaan valittaa lopullisesta päätöksestä. Totean kuitenkin, että viranomainen voi, jos eläinsuojelulliset syyt niin vaativat,  ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen/eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi (ESL 44§). Tällöin ei välttämättä ole erillistä kuulemisaikaa vaan omistajalle tai haltijalle voidaan varata tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa.

Ystävällisin terveisin,

Sanna Virtanen

Lähettäjä: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Aihe: Re: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 13. lokakuuta 2017 12.32.52 UTC+3
Vastaanottaja: ”Virtanen Sanna-Maaria (AVI)” <sanna-maaria.virtanen@avi.fi>

Hei vielä,

ymmärrän asian ja meidän tapauksessakin korjasimme puutteita jo välittömästi ensimmäisen tarkastuksen jälkeen. Mutta siitä palaammekin alkuperäiseen huolenaiheeseeni, missä on oikeusturvamme ja kohtuus asioissa jos hyvinvoivia eläimiä voidaan uhkailla tulla lopettamaan esimerkiksi suhteellisen käsitteen kuin riittävä säänsuoja -perusteella? Ihan esimerkkinä, valvontaviranomainen päättelee siitä että kaikki kanit eivät mene koppiin säänsuojaan, että ne eivät sinne yhtä aikaa mahtuisi. Ymmärtämättä, että kanit eivät välitä ”huonosta säästä”, vaan haluavat ulkoilla. Täytyyhän hommassa jokin järkikin olla mukana.

Johanne Koivunen

Tässä vaiheessa myös Nevanpää oli vastannut lähettämääni sähköpostiin, uhaten yhä ESL 44 § kiireellisillä toimilla (käytännössä siis kanien lopettamisella) joiden perusteluiksi esittää ettei kaneilla olisi muka lainkaan suojaa sääolosuhteilta, ja että vesi ja heinäkin on puuttunut joiltain kaneilta tarkastushetkellä. Joten yritin jo melko hädissäni saada uudelleen Aluehallintoviraston läänineläinlääkäreitä puuttumaan tilanteeseen.

Lähettäjä: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Aihe: Re: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 16. lokakuuta 2017 11.57.21 UTC+3
Vastaanottaja: jani.soini@avi.fi

Hei,

otan sinuun uudelleen yhteyttä sillä ainakaan Taina-Riitta Seppälä jolle asiani välitit ei ole minuun ollut yhteydessä.

Olen todella huolissani uhkasta ottaa kanit minulta pois, kun osa eläinsuojeluvalvojan edellyttämistä asioista ei ole edes sellaisia joita laki vaatii. Hän esimerkiksi vaatii kaneille jatkuvan juomaveden tarjolle, eikä laki edellytä tällaista ja vaikka teen parhaani kanien juottamiseksi niiltä saattaa tarkastushetkellä olla vesi kupista loppu tai koko kuppi kaadettu nurin.

Hän vaatii kaneille hampaita kuluttavaa jyrsittävää ruokaa mutta ei näemmä ymmärrä että kanin kohdalla korsirehu kuten olki on juuri tällaista materiaalia.

Riittävä säänsuoja on ilmeisen tulkinnanvarainen asia, saako yksi ihminen päättää asian siten että katsoo kanien olevan niin suojattomia että ne voidaan takavarikoida ja lopettaa?

Huoleni on nimenomaan tarkastuseläinlääkärin perustelut eläinsuojelulain pykälän 44 mukaisille kiireellisille toimille, joihin en pysty vaikuttamaan jälkikäteen jos vahinko eli kanien tappaminen on jo tapahtunut.

Eikö minulla ole minkäänlaista oikeutta puolustaa näkemystäni että kanit voivat hyvin ja niistä on huolehdittu, ja että olen valmis yhteistyöhön mutta en yksinkertaisesti pysty liki kahta sataa häkkiä korjaamaan yhdessä tai edes kahdessa viikossa.

Voinko kutsua jonkun muun tarkastamaan eläinteni voinnin? Mitä pystyn tekemään?

Liitän oheen Mari Nevanpään sähköpostivastauksen jossa hän perustelee pykälän 44 mahdollisen käytön, sekä kirjallisen vastineeni tarkastuskertomukseen josta liitin sinulle aiemmin kuvat. Näistä toivon selviävän että kaneista aivan oikeasti huolehditaan ja ne ovat arvokkaita menettää.

Johanne Koivunen

Lähettäjä: ”Soini Jani (AVI)” <jani.soini@avi.fi>
Aihe: VS: Tarkastuskertomus eläinsuojeluasiassa, epäselvyyttä
Päivämäärä: 16. lokakuuta 2017 13.06.51 UTC+3
Vastaanottaja: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>

Hei!

Läänineläinlääkäri Sanna-Maaria Virtanen on yksiköstämme vastannut viesteihisi viime viikolla 12. ja 13.10.2017. Minulla ja läänineläinlääkäri Taina-Riitta Seppälällä ei ole hänen viesteihinsä enempää lisättävää. Asia on vireillä ja olet antanut vastineesi. Koska kerrot korjanneesi asioita, ne varmaankin varmistetaan vielä uusintatarkastuksella ennen lopullisen päätöksen tekoa. Tämä on sitten valituskelpoinen päätös.

Yst.terv.

JS

Jani Soini
Läänineläinlääkäri / Länsveterinär
Lounais-Suomen aluehallintovirasto / Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland
PL 22 (Itsenäisyydenaukio 2) / PB 22 (Självständighetsplan 2)
20801  TURKU /  20801  ÅBO

tel. 0295 018 115
fax. 02 251 1820