Kuvat elokuulta 2017 kun tutustuin ruokamerkkiin ennen ison rehutilauksen tekoa.
23.10.2017 Suomeen saapui rekkalastillinen tilaamaani Deukanin-kaninrehua Saksasta. Olin aikeissa aloittaa kyseisen rehumerkin jälleenmyynnin omien kanien ruokkimisen ohella.
Rehualan toimijaksi yritykseni on rekisteröity Evirassa (nyk. Ruokavirasto) niinikään samalla päivämäärällä kuin ilmoitettu eläinsuojeluilmoitus minusta olisi tehty, jota ilmoitusta ei siis ole olemassakaan. Aiemmin olen kertonut kuinka kyseisenä päivämääränä olen lähettänyt Aluehallintovirastoon eläintenkuljettajan ja -hoitajan pätevyystodistushakemuksen.
Ensimmäinen valkokorvakanini, Hussein Chalayan osallistui Porissa ensimmäistä kertaa lemmikkikaninäyttelyyn. Hussein on tyttären lemmikkinäyttelyistä jo valioituneen Lemmuksen isä. Kuva näyttelypaikalta 21.10.2017, jossa lemmikkikanit odottavat esiintymisvuoroaan omassa kuljetuslaatikossaan.
Porissa järjestettiin lauantaina 21.10.2017 yksi vuoden suurimmista kaninäyttelyistä, Grand Gala 2017. Osallistuimme tyttären kanssa näyttelyyn yhteensä 24 eri kanin kanssa. Kaneista 22 osallistui ulkomuotoluokkaan ja kaksi lisäksi lemmikkikaninäyttelyyn.
Kaikki nämä 24 kaniamme lähtivät näyttelyyn täältä omalta pihaltamme näistä kanien pitopaikoista, joita eläinlääkärit juuri edellisenä päivänä väittivät riittämättömiksi säänsuojiksi ym.
Ylläolevan olen kirjoittanut 20.10.2017 kuten kuvasta näkyy, tuotantokani-aiheisessa Facebook-ryhmässä jossa aloitin keskustelun ”Onko kukaan vielä joutunut valvontaeläinlääkärin kynsiin tästä kanien ulkona ympäri vuoden pitämisestä?” Keskustelun aloitin 9.10.2017 eli toisen ylläritarkastuksen jälkeen, ja sitä käytiin ryhmässä kanien tappopäiviin asti sekä tapahtumien jälkipyykeissä. Siellä ne keskustelut on edelleen tallella.
Valvontaeläinlääkäri oli siis tehnyt pihallamme salaiset tarkastukset ilman meidän läsnäoloamme 2.10.2017 ja 9.10.2017, josta jälkimmäisellä kerralla jätti postilaatikkoon tarkastuskertomuksen 2.10. käynnistään. Sähköposteissaan sekä valvontaeläinlääkäri itse (13.10.2017) että aluehallintoviraston läänineläinlääkäri (Sanna-Maaria Virtanen 12.10.2017) selvittivät minulle, että kun olen antanut kirjallisen vastineeni asiassa, valvontaeläinlääkäri sen jälkeen tekee minulle valituskelpoisen päätöksen niistä määräyksistä joita aikoo minulle antaa.
Olin jättänyt vastineeni määräajassa. Lisäksi olin valvontaeläinlääkärille kertonut ettei 20.10.2017 päivä – jota hän oli puhelimessa alustavasti ehdottanut – sopinut minulle töiden takia uusintatarkastukselle, ja koska tämän jälkeen oli myös valvontaeläinlääkärin puolesta ohjeistettu tämä, että nyt seuraavaksi hän tekisi minulle päätöksen, jäin tietysti käsitykseen että saan sen luvatun päätöksen ja aikaa suorittaa vaaditut asiat ennen seuraavaa uusintatarkastusta. Koska aina pitää erikseen sanoa – kyllä, teimme paljonkin niiden asioiden eteen joita oli jo moitittu, kuten siivosimme tarhoja ja häkkejä, sekä vähensimme jo kanejakin.
Järjestyksessä jo kolmas tarkastus kolmen viikon sisään
Kappas kummaa, perjantaina 20.10.2017 saan jälleen puhelinsoiton töihin. Tällä kertaa valvontaeläinlääkäri vaatii minunkin läsnäoloani tarkastukselle, he ovat jo kotipihassani. Miehenikin oli kotona kyllä. Olen ihmeissäni ja vähän tuohtunutkin, hänhän juuri kirjoitti minulle sähköpostissaan, että läsnäoloni ei ole edes välttämätön, hyvinhän he ovat tähänkin mennessä voineet omineen siellä kiertää. Enhän silloin edes tiennyt, etteivät he olisi alunperinkään saaneet niin tehdä. Valvontaeläinlääkäri ohittaa hämmennykseni ja toteaa vain että heidän täytyy kutsua poliisit paikalle jos en itse tule. Yritän kysyä miksi hän sitten on nimenomaan neuvonut ettei minua tarvita jos nyt kuitenkin uhkaa poliisilla, mutta valvontaeläinlääkäri sönköttää vain vastaan että joko tulen tai he kutsuvat poliisin paikalle. No mitä minä siihen voin, pahoitellen sanoa pomolle että nyt on kuule tilanne kotona ja minun on pakko poistua.
Kotona odotti useampikin ihminen. Koska tapaan itsekin näitä viranomaisia nyt ensimmäistä kertaa, menee hetki ennenkuin ymmärrän kuka on kuka. Paikalla on valvontaeläinlääkäri ja terveystarkastaja, jotka ovat siis ilmeisesti kahdestaan tehneet ne aiemmat tarkastukset. Sitten on läänineläinlääkäri, jonka ymmärrän olevan se, jolle aluehallintoviraston läänineläinlääkärien päällikkö Jani Soini osoitti kirjelmäni, eli tämä nyt meillä oleva läänineläinlääkäri on ilmeisesti tullut nyt itse ”apuun” selvittämään asiaa minun yhteydenottoni vuoksi. No, näinhän minä silloin viattomasti luulin.
Ympäristötarkastaja
Neljäs paikalla ollut viranomainen onkin vain sivujuonne lopputuloksessa, mutta tällainen tapa tulee myöhemmin varsin tutuksi, eli apuun haalitaan kaiken maailman viranomaisia sekoittamaan pakkaa ja tekemään mahdollisimman hankalaksi ymmärtää kuka viranomainen vaatii milloin ja mitäkin. Se neljäs henkilö on vs. ympäristötarkastaja, joka on tullut ilmeisesti katsomaan sotkuista pihaamme ja puuttumaan kaninlannan käsittelyyn. Olimme siivonneet tosi paljon häkkejä kun niissä oli kerran moitittavaa, ja lantakasatkin pellolla olivat siten kasvaneet. Nyt niitä kävi sitten ihmettelemässä ympäristötarkastajakin. Tähän tarkastukseen minä en edes saanut osallistua, kun se oli tehty jo mieheni kanssa siinä vaiheessa kun itse ehdin kotiin.
Kanit
Teemu oli ollut täysin normaaliin tapaan hoitamassa kaneja ennen töihin iltavuoroon lähtöään, jakamassa rehua ja vettä. Oli ollut syksyn ihan ensimmäisiä pakkasöitä, ja pellon kanien vesikipot jäässä. Hän oli ehtinyt jakaa rehut ja rikkoa jäät kun viranomaiset olivat tulleet. Kiertäessämme kaneja Teemu jakoi samalla niille vettä, niin kuin aina tehdään sen jälkeen kun kanit on rehut saaneet. Silloinhan ne vettä tarvitsee ja sitä nimenomaan juovat. Tästä tilanteesta oikein otettiin valokuvia, kuinka kanit tulevat juomaan. Tarkastuskertomukseen taitaa tulla kirjaus, että juovat ahnaasti vieraista ihmisistäkään välittämättä. Itse näin aivan normaalisti suhtautuvia kanejani, ne eivät suurimmaksi osaksi säiky vieraitakaan. Viranomaisten salakuvissakin näen uteliaita kaneja häkin verkkoja vasten ihmettelemässä keitä vieraat ovat. Ja täysin normaalia tilannetta, että kaneilla on jano sen jälkeen kun ne ovat syöneet pellettimuodossa olevan rehun. Täysin normaalia käytäntöä, että juotamme kanit rehunjaon jälkeen.
Juttelemme kuitenkin ihan hyvässä hengessä, lähinnä toki läänineläinlääkärin kanssa, valvontaeläinlääkäri itse on ihan hiljaa. Läänineläinlääkärillä on paljon kysymyksiä kaninpidostani ja minä vastaan kaikkiin. Hän kysyy tuotantokanien kasvatuksesta, niiden lopetustavasta ynnä muista asioista. Kerron kuinka käytämme lihat omassa taloudessa eli en myy kaninlihaa, ja kuinka pääasiassa teurastamme itse kotona ja kerron miten se tehdään koska hän sitäkin kysyy, tainnutusjousella ja verenlaskulla. Ja kerron kuinka kesällä olen vienyt isomman erän kaneja teurastamollekin, että silloin myin kanit teurastajalle, ja että aion käyttää teurastamopalvelua jatkossakin. Kerron mikä teurastamo ja kuka teurastaja kanejani on teurastanut.
Läänineläinlääkäri oli tietoinen eläintenkuljettajan ja -hoitajan pätevyystodistuksestani – jonka olin juuri hakenut aluehallintovirastosta, kuinkas muuten sattuikaan. Sattui meinaan niin hyvin, että tämän todistuksen hakemuksen saapumispäivä aluehallintovirastoon on sama päivä jona valvontaeläinlääkäri väittää minusta tehdyn eläinsuojeluilmoituksen. Tällaista ilmoitusta vaan ei ole jälkikäteen mistään löytynyt eikä sellaista ole olemassakaan. Eläinsuojeluilmoituksen ilmoitettu sisältökin on vaihdellut.
Läänineläinlääkäri oli myös hyvin tietoinen siitä, ettei minulla ollut eläintenkuljettajalupaa. Kerroin että olen juuri aikeissa hakea sitä, sen takiahan sen pätevyystodistuksenkin jo hankin. Tästä seuraa absurdi väittely jonka tarkoituksena on tehdä selväksi, etten voisi viedä kaneja edes teuraaksi, kun minulla ei ole eläintenkuljettajalupaa. Luvan saamisessa kuulemma kestää kauan aikaa enkä ehtisi sitä edes saada (ehtisi mihin..?).
Läänineläinlääkäri huomasi yhden valkoisen kanin korvassa hyvin erottuvan tatuoinnin. Hän ihmetteli muille että onkohan tuo joku ulkomaan tuonti kun sillä on tuollaisia numeroita korvassa. Muistaakseni vastasin, että on ihan normaali käytäntö tatuoida kanien korviin numerot. Hän ei siis selvästikään tiennyt paljoakaan tuotantokaneista tai ylipäänsä kaninkasvatuksesta, sillä lemmikkikanitkin usein tatuoidaan kasvattajien toimesta.
Yksi asia mitä läänineläinlääkäri ei millään voinut ymmärtää oli se, että kanien häkkeihin sataa lunta. Minä taas en oikein millään kyennyt ymmärtämään, että joku näkisi siinä mitään ongelmaa? Miksi kani ei voi kävellä lumessa? Ei kai se nyt mikään tropiikin eläinkään ole. Tästä tulikin hyvin erikoiset väittelyt siitä, millaiset tilat kanit vaatii ulkokasvatukseen. Erikoista on mielestäni, että viranomainen voi ilmoittaa kantansa vain epämääräisellä toteamuksella, että ”kanilla pitää olla riittävän suuri, kuivana pysyvä tila”, että pelkkä koppi ei riitä. Kun yritän kysyä, osoittamalla vieressä olevaa 8 neliön ulkotarhaa, että minkä kokoinen sen riittävän suuren kuivana pysyvän kopin pitää tuonne sitten olla, minulle ei osata vastata! Toistetaan: ”sen pitää olla riittävän suuri, kuivana pysyvä tila”. Kun kysyn, miksi koiralle riittää ulkotarhaan koppi säänsuojaksi, mutta kanille ei, MINULLE EI VASTATA MITÄÄN! Toistetaan kolmannen ja ties monennenko kerran; ”kanilla pitää olla riittävän suuri, kuivana pysyvä tila” – millään tavoin perustelematta asiaa, antamatta mitään esimerkkimittoja vaikka osoitan vieressä olevaa tarhaa ja kysyn viranomaiselta kirjaimellisesti, käytännön esimerkkiä millainen kuivana pysyvä tila tuohon nimenomaiseen tarhaan esimerkiksi pitää nyt sitten rakentaa.
Ja kymmenen päivän päästä tästä keskustelusta, minun kanit tullaan ampumaan, kun niillä ei ole viranomaisen mielestä RIITTÄVIÄ PITOPAIKKOJA – ympärivuotiseen ulkona-asumiseen eli talviolosuhteisiin – satakuntalaisen lokakuun sääoloissa.
Yhtäkään kania viranomaiset eivät ottaneet häkeistä ja tunnustelleet.
Ainoa koppi jonka sisään he katsoivat, oli sellainen jonka itse avasin kun kiertelimme kaneja ja näytin niitä heille.
Yhtäkään kopin tai makuupaikan pohjaa viranomaiset eivät koskeneet sen toteamiseksi, oliko makuualusta pysynyt kuivana.
Sisäkanilassa, joka on n. 10 neliömetrin kokoinen niin sanottu kesähuonerakennus, oli eläinlääkärien mielestä liian pimeää. Sinne kyllä tulee luonnonvaloa lännestä isojen ikkunoiden ja auki pidettävien ovien kautta, ja sekä etelästä että pohjoisesta pienempien ikkunoiden kautta. Hoitotoimissa käytämme tarvittaessa keinovaloa kuten otsalamppu, mutta kaneille omasta mielestäni riittää edellä kuvatunlainen luonnonvalo. Päiväsaikaan kanilassa ei ole pimeää. Läänineläinlääkärin mielestä valaistuksen olisi kuitenkin ilmeisesti pitänyt jatkuvasti (?) olla sellainen, että siellä näkisi lukea sanomalehteä.
Läänineläinlääkäri kyllä tarkastuksen aikana ja päätteeksi totesi meille molemmille erikseenkin sanoen, että kanit (ja muut eläimet) vaikuttavat ihan hyväkuntoisilta ja hoidetuilta. Vaikka pitopaikat nyt eivät näemmä kelvanneet sitten mitenkään päin ja täysin mahdotonta näillä ”ohjeilla” niitä olisi ollut tulevan kymmenen päivän aikana millään tapaa muuttaakaan. Päätös tappaa kanit on tehty tosiasiassa tämän tarkastuksen jälkeen ja kuulemiseni tarkastuskertomuksen havainnoista ym. tulee olemaan vain teattearia, esitystä muka lainmukaisesti edenneestä menettelystä.
Kettu
Kettu tulee puheeksi sivulauseessa, kun läänineläinlääkäri on kysynyt miten kuolleet kanit hävitetään. Kerron että ne syötetään ketulle ja koirillekin. Lähinnä tietenkin kaninpoikasia joita kuolee, mutta kyllä esimerkiksi ketulle myös tarkoituksellisesti lopetetaan ruokaeläimiä. Mikäs sen luonnollisempaa ketunruokaa olisikaan?
Kettu aiheutti tietenkin jonkin verran keskustelua ja ihmettelyä, mutta kerroin tottakai mistä se on tullut ja miksi se nyt on minulla. Ei tämän ketun hallussapidossa pitänyt olla yhtään mitään hämärää. Vierailun ajan kettu pysytteli piilossa kopissaan, joten eläinlääkärit eivät sitä edes nähneet.
Kukot, kana ja viiriäiset
Läänineläinlääkäri on heti tarkastuksen alkumetreillä todennut, että siipikarja pitää hävittää, perustelematta lainkaan vaatimustaan. On totta, että minulta oli tekemättä ilmoitus niistä, mutta se olisi hoitunut neuvomalla, mikä pitäisi olla viranomaisen ensisijainen puuttumistapa, tai sitten vaikka määräyksellä jos niin tiukkaa linjaa haluaa vetää. Mutta ei tällä ilmoituksenpuutteella siipikarjan lopetusta vaadittu tai perusteltu, vaan ihan muuten vain. En tiedä mitään lakia, joka kieltää siipikarjan ulkoilun lokakuussa tai siipikarjan ulkoilun yhden pakkasasteen lämpötilassa. Kukot ja kanat pääsivät kanilarakennukseen säänsuojaan, jossa säilyi plus-asteet pitkään vaikka ulkona meni jo pakkaselle. Sinne oli viiriäisetkin jo sijoitettu. Kerroin lisäksi, että kukot ja kana eivät jää talveksi vaan ne on tarkoitus teurastaa omaan käyttöön. Jos viiriäiset jäävät talveksi, niiden talvipaikka on asuinrakennuksessa lämpimässä.
Kukkojen, kanan ja viiriäisten ruokinnasta ei kysytty yhtään mitään. Tarkastuskertomukseen tulee maininta, että niiden rehuja ei näytetty. Jos niistä olisi esitetty alkeellisintakaan kysymystä, olisin näyttänyt niiden rehut asuinrakennuksen kuistilta, missä niitä säilytettiin tuhoeläimiltä turvassa. Vesiastioita oli pihalla useampikin, kanojen oma ja koirien vesikipot. Kalkkia löytyi. Kanilarakennuksen terassilla niille oli orret missä ne yleensä nukkuivat yön, tai kanihäkkien päällä, jossa niitä varten oli ihan olkipedit. Niillä oli vapaa liikkuminen pihalla, josta ne löysivät myös luonnon tarjoamaa ruokaa.
Linnuista eläinlääkärien kanssa keskusteleminen rajoittui kuitenkin todellakin siihen, että läänineläinlääkäri ”määräsi” ne hävitettäväksi samantien, perustelematta asiaa millään tavoin. Määräystä hän toki ei antanut millään tapaa virallisesti, sillä vaikka virkaeläinlääkäri voi antaa välittömän suullisen määräyksen, olisi se annettava viipymättä myös kirjallisessa muodossa. Ja tällaista ei ole tehty.
Ulkokoirat
Kanit kierrettyämme käymme grönlanninkoirien tarhoilla. Tässä kohtaa terveystarkastaja alkaa tivaamaan minulta, miksi minulla on nämä koirat! Vastaan kuitenkin hyvin asiallisesti, että haluan pitää tällaisia eläkeläis-rekikoiria, aiemmin minulla oli alaskanhuskeja. Minusta oli ihan hullua joutua perustelemaan viranomaiselle, miksi minulla on lemmikkikoiria! Terveystarkastaja kun antoi ymmärtää, että minulla ei pitäisi olla niitä ollenkaan, kun ”en tee niillä mitään”. Muistaakseni väittelimme hetken kun kyselin aika pöllämystyneenä, että poisko ne sitten pitäisi antaa!
Kummallakin grönlanninkoiralla oli oma 55 neliön kokoinen tarha, joka on monin verroin suurempi kuin lain edellyttämä minimi. Kummallakin koiralla on tarhassaan asianmukainen irti maasta oleva koirankoppi. Kahden käytössä olevan tarhan vieressä on kolmas samanlainen 55 neliön kokoinen tarha tyhjillään, ja siellä kaksiosainen koirankoppi. Valvontaeläinlääkäri käy grönlanninkoirien tarhoissa sisällä, mittaa kopit, ja tunnustelee kumpaakin koiraa. Mitään huomauttamista koirissa ei selkeästikään ole, sillä ei sano mitään. Tarhoista sanoo, että ”täällä on aika paljon noita ulostekasoja”, johon vastaan että niitä ei ole ihan juuri siivottu. Tarkastuskertomukseen vastaukseni kirjoitetaan muotoon, että ”niitä ei ole aikaan siivottu”.
Pihallamme on lisäksi vanha koiratarha jossa myös koirankoppi, tämä tarha oli sisäkoirien käytössä silloin tällöin. Tarkastuksella 2.10.2017 siinä on ollut koirista Kiira ja Mori työpäiväni ajan eläinlääkärien nähtävillä. Lisäksi pihaan oli koottu tilapäiseen paikkaan uusista, juuri hankituista kalteritarhaelementeistä neljän neliön kokoinen aitaus, jossa ei pidetty koiria kuin ohimennen. Minulle kun palautui kasvattiurokseni Antero juuri tuona kesänä joten oman uroksen Morin kanssa piti myös vapaanaulkoiluja vuorotella sillä pojat eivät tulleet toimeen keskenään. Muutoin koirat ulkoilivat vapaana pitkin päivää.
Asuinrakennus, kissat ja loput koirat
Tarkastuksen lopulla vaadittiin sitten tosiaan päästä asuinrakennukseen sisään. Mitään selkeää syytä tälle ei ilmoitettu, ja asiaa painostettiin sillä poliisin paikalle kutsumisella vaikka pyysin kertomaan vain syyn millä perusteella asuntoon pitää päästää. Koska minulla ei ollut mitään syytä olla näyttämättä asuintalossa olevien eläinten kuntoa, päästin viranomaiset sisään. Sinne tulivat läänineläinlääkäri, valvontaeläinlääkäri sekä terveystarkastaja. Koska olimme takapihalla takaoven luona, menin siitä sisään. Takaovesta pääsee wc- ja pesuhuonetilan kautta taloon. Käytämme takaovea kaninhoidossa luonnollisesti siitä syystä, että siellä on vesipiste. Tämä oven valinta tulee olemaan merkityksellinen sen vuoksi, että myöhemmin viranomaiset täysin käsittämättömästi väittävät, että tämä talon takaovi on meillä pääsisäänkäynti asuntoon, ja että teinityttärillämme ei ole wc-pöntön edessä edes verhoa yksityisyyden suojaamiseksi.
Ensimmäinen huone tätä kautta on olohuonetila, joka on puolet koko alakerran pinta-alasta. Olohuoneessa on portit eteiseen ja keittiöön, sillä kun talossa on sekä narttu- että uroskoiria ja kissoja, on eläinten tilaa rajattu niiden oman turvallisuudenkin takia. Täysin normaali käytäntö monessa koirataloudessa.
Tarkastuksen aikaan olin siis ollut töissä, jolloin suuressa olohuonetilassa olivat koirista Mori, Kiira, Tara ja Pessi (saksanpaimenkoiria). Antero (saksanpaimenkoira) ja Lotta (mudi) olivat yläkerrassa makuuhuoneessamme. Anteroa ja Moria ei voinut jättää tilaan vain portti välissä, sillä ne olisivat tapelleet sen välistä tai mahdollisesti hyppineet yli. Teemu ei pitänyt koiria ulkona mukanaan kaninhoidossa, koska ne eivät ole hänen koiriaan eivätkä välttämättä tottele häntä. Hän kyllä käyttää koiria tarpeillaan ulkona päivän mittaan. Lotta oli Anteron seurana työpäiväni ajan. Anteron ei ole ollut koskaan tarkoitus jäädä meille, se oli kasvattini joka palautui kesällä, ja oli etsimässä uutta kotia sen jälkeen kun olin seurannut sen terveydentilaa ensin, jonka takia se on palautunut rajavartiolaitokselta työkoiraksi luuston ongelman takia sopimattomana. Kotikoirana sen elämänlaadun ennuste oli kuitenkin ihan hyvä.
Olohuonetilasta ei ole otettu tältä tarkastukselta yhtä ainotta kuvaa. Ei myöskään koirista! Ainoa kuva mistään koirasta on otettu Lotasta, joka meni sänkymme taakse piiloon kun makuuhuoneeseen tunkee täysin vieras ihminen. Lotasta näkyy kuvassa pää ja vähän ylävartaloa. Lottaa sanotaan tämän vuoksi ’hyvin araksi ja pakeni ihmistä perimmäiseen nurkkaan’. Kaikki saksanpaimenkoirat suhtautuivat eläinlääkäreihin uteliaasti ja ystävällisesti, kun olin itse paikalla. Eläinlääkärit nähdäkseni tunnustelivatkin jokaisen koiran. Paikalla olivat todellakin myös Pessi ja Mori.
Yläkerrassa oli oman makuuhuoneemme lisäksi teinityttärien huone. Siellä oli myös toisen tytön yksi lemmikkikani Lemmus omassa aitauksessaan. Valvontaeläinlääkäri sanoi, ”sillä ei ole vettä”. Hän näki tyhjän kipon, joka oli kanin rehukuppi. ”Onhan!” huudahdin ja osoitin kanilla olevaa juomapulloa. Valokuvat on otettu siten, että vesipullo on rajattu kuvista pois.
Yläkerran aulatilassa oli kissoista Takku ja Varpu. Arka Mustikka on kissoista ainoana pysytellyt ilmeisesti jossain piilossa eikä ole löytynyt kuviinkaan. Kissojen nukkuma- ja oleskelupaikalla kyseisellä tasolla oli ruoka- ja vesikuppi sekä lakana petinä. Valvontaeläinlääkäri ei paikan päällä sanonut kissoista yhtään mitään – tarkastuskertomukseen kyllä tulee maininta hoikasta vartalosta ja kuivakkaasta karvasta. Paikan päällä hän ei kyllä saa suutaan auki sanoakseen kissoista minkäänlaista moitetta minulle asti, joka olisi siihen voinut sitten jotain kommentoida.
Läänineläinlääkärin kanssa juttelemme muun muassa kissoista näiden kyseisten kissojen vieressä ollessamme. Hän kyselee lisääntyvätkö ne keskenään, johon vastaan että eivät, ne kaikki ovat leikattuja. Ne eivät myöskään ulkoile vapaana. Kissoilla on noin kahdeksan neliön kokoinen ulkoilutarha talon vieressä, johon niillä on itsenäinen kulku ikkunaan asennetun kissanluukun kautta.
Leppis-kissa
Alakerrassa keittiössä juttelemme myös pitkän tovin. Keittiössä on eläinlääkärien valokuviinkin löytynyt kissoista Leppis, Tikku ja Ruusu. Kuvissa näkyy keittiön pöydällä kissojen ruoka- ja vesikupit. Näistä kissoista ei ole mitään huomauttamista eikä tarkastuskertomukseenkaan tule niistä mitään mainintaa. Leppis luonteensa mukaan on rohkeasti ja uteliaasti mukana vieraiden läsnäollessa. Leppis näkyy ainakin kahdessa viranomaisten ottamassa kuvassakin tutussa pyöreässä muodossaan. Leppis on kaikkea muuta kuin laiha kissa.
Leppis tullaan lopettamaan 3.11.2017 Porin kaupungineläinlääkärin diagnoosilla: ”musta-valkoinen; runsaasti loisia, laiha, koko kaulan alue ihottumassa joka jatkuu jalkoihin ja niskaan. Rupea ja märkivää, karvattomia alueita. Koko selän matka karvat pudonneet, turkki eloton. Kissa laiha. ; eut eläinsuojelullisista syistä”.
Asunnosta vielä
Jonkinlaisen yksityisyyden haluan minäkin säilyttää, ja se on välttämätöntäkin sillä asia koskee muitakin ihmisiä kuin minua. Mutta muutama seikka millä on tekemistä tämän koko sopan kanssa myöhemmin sekoiltua väitettyä ”asumiskieltoa” ja sosiaaliviranomaisten osallisuutta koskien.
Sotkua, no kyllä. Viranomaiset puhuvat myöhemmin muun muassa ”tavarakasoista”. Savea lattioilla, ja sitä kyllä riitti – sillä ne sisäkoirat todellakin kulkivat mukanani ulkoilemassa pitkin päivää ja tuntikausia. Pihamme on savimaata ja koko syksyn satoi. Kaninhoito meni todellakin kodinhoidon edelle.
Meillä EI OLE ollut asunnossa eläinten ulosteita tai virtsaa muuta kuin niille varatuissa paikoissa – kissojen hiekkalaatikoissa ja kanin aitauksessa.
Kuva 19.10.2017 – Nämä isot tarhat tulevat 20.10.2017 ja tappopäivänä 30.10.2017 olemaan kelpaamattomia kanin pitoon nämäkin. Pitää kuulemma rakentaa katto, sitten vasta kelpaa. Kukaan eläinlääkäreistä ei kuitenkaan osaa vastata minulle, miksei kanille riitä koppi kuten koiralle, vaan se vaatisi ulkona pidettävänä kokonaan katetun tarhankin. Nämäkin kanit on siis parempi ampua, kuin asua täällä kattamattomassa tarhassa. Kuvan kaneista pelastin kuitenkin 30 eloon jäävän joukkoon rakkaan Birchen Lady Gagan (oikealla) joka on ensimmäisestä kasvattamastani poikueesta, sekä sen kaksi tytärtä, B. Blondin ja Bruneten (keskellä), joiden isä on Suomen muotovalio Koka Viru Valge.
Pori, Ympäristö- ja lupapalvelut, Eläinlääkintä Virka-apupyyntö poliisille, 18.10.2017, Dno 92/MN/2017
Tilannekeskus
Virka-apupyyntö (eläinsuojelulain 50§)
Pyydän varausta poliisin virka-avulle eläinsuojelukäynnin ajankohtana.
Ajankohta: 20.10.2017 klo 10:30
Paikka: [osoite] Koivunen Johanne
Syy:
Sain eläinsuojeluilmoituksen kyseisestä henkilöstä/osoitteesta aiemmin syksyllä. Kävin osoitteessa 2.10.2017 terveystarkastajan kanssa ja uusintakäynnillä 9.10.2017. Osoitteessa on omistajan lähettämän päätösluonnoksen vastineen mukaan 310 kania eläinsuojelulain vastaisissa pitopaikoissa. Kanien määrää tullaan vähentämään viranomaisen toimesta, mikäli omistaja ei oma-aloitteisesti ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin.
Eläinten omistaja ja hänen miehensä ovat tietoisia seuraavasta uusintatarkastus-ajankohdasta tämän viikon perjantaina.
Pyydän virka-apua eläinsuojelukäynnin turvaamiseksi. Tarkoitus on selvittää omistajan eläintenpidon luonnetta (ammattimainen/harraste), päästä sisälle asuntoon tarkastamaan asunnossa pidettävien eläinten kunto ja olosuhteet.
Terveisin,
Mari Nevanpää Valvontaeläinlääkäri
Tästä virka-apupyynnöstä olemme tietenkin olleet tietoisia vasta kaikkien tapahtumien jälkeen kun asiakirjoja on lähdetty pyytelemään ja selvittelemään.
Valvontaeläinlääkäri kuvaa tässä, kuinka hänen täytyy päästä kotirauhamme ydinalueelle, asuinrakennukseen, selvittämään toimintani ammattimaisuutta? Kotirauhan suojaamalle alueelle voidaan suorittaa tarkastus vain jos on konkreettinen, yksilöity syy epäillä eläinsuojelulain vastaista toimintaa. Tällaisella ilmoitetulla syyllä perusteltu poliisin myöntämä virka-apu on ollut kovin kyseenalainen ratkaisu.
Viranomaisen tulevana aikomuksena on näköjään jo 18.10.2017 ollut viranomaistoimin suoritettu kanien vähentäminen, olin minä tehnyt mitä tahansa asioiden korjaamiseksi. Olen antamassani vastineessa 16.10.2017, johon valvontaeläinlääkäri viittaa, kirjoittanut yksityiskohtaisesti eläinten pitopaikoista, hoidosta sekä myös toimenpiteistä tulevan talven ajaksi, kuten laidunhäkkien ylös maasta nostamisen ja paremman suojaamisen.
Lisäksi 30.10.2017 tappamispäivänä kaneja oli jo vähennetty yli puoli sataa yksilöä ja oli sovittu jo teurastus vielä 50-100 kanille lisää ennen talvea teurastamon kanssa. Terveystarkastaja itse soitti 30.10.2017 aamuna teurastajalle varmistaakseen kertomani todenperäisyyden, mutta ammutti siitä huolimatta kanit aviomiehensä laskuttamalla ostopalvelulla.
Mutta en siltikään ollut ryhtynyt toimiin oma-aloitteisesti, vai?
Muistaakseni myös kerroin valvontaeläinlääkärille sähköpostissani 10.9.2017 että aiottu tarkastuspäivä 20.10.2017 ei sovi minulle sillä en saa töistä vapaata. Ja muistaakseni valvontaeläinlääkäri vastasi kysymyksiini että tekee minulle valituskelpoisen päätöksen antamani kirjallisen vastineen jälkeen.
Jäin siis odottamaan tätä tulevaa päätöstä, että tietäisin myös tarkalleen mitä minulta edellytetään. Sen sijaan on tulossa jo kolmas eläinsuojelutarkastus, ennen ensimmäistäkään päätöstä annettavista määräyksistä.
Uusia häkkejä valmistui edelleen jo aiemmin syksyllä hankituista materiaaleista. Kukkiva voikukka on niinikään kuvattu 19. lokakuuta 2017. Minusta keli oli vallan sopiva kanien vielä laiduntaa, vaikka jotkut näsäviisaat tuumivat ettei lokakuu olisi enää laidunkautta.
Käytin Pessin rokotuksilla 17.10.2017 Sastamalan kunnaneläinlääkärin vastaanotolla. Pessin rokotti Merja Mäkinen. Juttelimme myös tulevasta astutusreissusta ulkomaille. Mäkisellä ei ollut Pessin kunnosta mitään huomautettavaa ylipäänsä, eikä myöskään sen tiedon valossa että koira aiotaan astuttaa seuraavasta juoksusta.
Pessi 25.9.2017Pessille ja Lotalle tuli pieni rähinä ja Lotta puri Pessiä tassuun sunnuntaina 27.8.2017. Kysyin heti sijoittajan mielipidettä, pitääkö lähteä päivystykseen vai riittääkö kotihoito ja käydään maanantaina näyttämässä. Hänkin oli sitä mieltä että kyseisenlaista vammaa (esitin kuvan) tuskin tikataan ja antoi hoito-ohjeita ja käytin Pessin eläinlääkärissä sitten seuraavana päivänä. Viestit sijoittajan kanssa ovat tallessa. Pessin tassuhaavan hoiti Sastamalan kunnaneläinlääkäri Pertti Valkama 28.8.2017 eikä hänellä ollut Pessin yleiskunnosta mitään huomautettavaa.14.8.2017
8.8.2017 Pessi kävi virallisissa luustokuvissa Kari Ventelällä Kankaanpäässä. Olen myöhemmin tarkistanut sinne käynnin yhteydessä kirjatun painon, se on merkitty tasalukuna 26 kg. Luustokuvat arvosteltu kennelliitossa A/A, 0/0, LTV0, SP0, VA0. Ventelällä ei ole ollut käynnin yhteydessä mitään huomautettavaa Pessin kunnossa.Pessi 16.7.201712.7.2017 Pessi ja Mori, Pessin takana Tara ja Kiira
Kuva 18.10.2017 – Mustikka tullaan viemään meiltä muiden kissojen ohella 30.10.2017 heti sen jälkeen kun palotarkastaja on käynyt ja meille sanotaan että talomme on asumiskiellossa ja meidän ja eläinten pitää sieltä lähteä pois. Terveystarkastajalla oli valmiina mukanaan viisi kissankoppaa, koska luulivat meillä olevan viisi kissaa vaikka niitä oli kuusi. Kaksi kissaa piti laittaa sitten samaan koppaan. Terveystarkastaja vei kissat kotiinsa hoitoon ja aviomiehensä laskutti niiden hoidosta 15 euroa/päivä/kissa. Porin kaupungineläinlääkäri lopetti Mustikan 3.11.2017 näillä perusteilla: ”harmaa, villikissa, ei käsittelykelpoinen, tulee päälle, pelkää. Laiha ja loistartunta ; eut eläinsuojelullisista syistä”. Turun hallinto-oikeus on 19.3.2019 antamallaan päätöksellä todennut Mustikan lopettamispäätöksen olleen eläinsuojelulain vastainen, mutta koska kissa on jo lopetettu, ”päätöksen kumoamiseen ei ole enää syytä”, ”lausunnon antaminen raukeaa”.
Lähettäjä: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx> Aihe: Re: Asia 84/MN/2017 (Diar90/MN/2017) Päivämäärä: 16. lokakuuta 2017 11.37.36 UTC+3 Vastaanottaja: Nevanpää Mari <mari.nevanpaa@pori.fi>
Liitteenä kirjallinen vastineeni otsikon mukaiseen asiaan.
Voit ladata ja lukea vastineeni yllä olevasta linkistä pdf-tiedostona.
Lähetin saman vastineeni myös Aluehallintoviraston läänineläinlääkärille Jani Soinille 10.10.2017 aloittamani sähköpostikeskustelujen jatkeeksi, koska valvontaeläinlääkärin 13.10.2017 sähköpostivastaus antoi edelleen ymmärtää hänen harkitsevan kanien tappamista kiiretoimenpiteenä.
Valvontaeläinlääkäri oli itsekin luvannut minulle päätöksen asiassa, kun olen antanut kirjallisen vastineeni kuulemiseen:
”Teillä on mahdollisuus esittää näkemyksenne asiasta ja laatia vastine ennen varsinaista päätöstä. Vasta antamanne vastineen perusteella teen lopullisen päätöksen asiassa. Lopullisesta päätöksestä teillä on mahdollisuus valittaa Turun hallinto-oikeuteen.”
Saman oli aiemmin kertonut AVIn läänineläinlääkäri Sanna-Maaria Virtanen:
”Raportti sisältää myös kuulemisen eli Teitä on pyydetty kirjallisesti vastaamaan 16.10.2017 mennessä. Kuulemisella tarkoitetaan, että ennen asian ratkaisemista (= päätös), Teille on varattu tilaisuus lausua mielipiteenne asiasta sekä antaa selitys sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.”
Valituskelpoista päätöstä minulta vaadituista toimenpiteistä en edelleenkään kuitenkaan saanut. On tulossa jo kolmas tarkastus jolla tullaan tarkastamaan olenko noudattanut ”määräyksiä” joita minulle ei koskaan ole laillisessa menettelyssä edes annettu.
Kuva 15.10.2017. Gepardi-värinen rex LU-16 Narnia* ja syksyn poikaset. Narnian pelastin 30 eloon jäävän kanin joukkoon 31.10.2017. Poikaset oli pakko uhrata. Siinä kohtaa tyhjennettiin jo kanilarakennuksessa olevia kaneja, joiden piti olla turvassa edellispäivän puheitten myötä. Ojentelin poikaset valvontaeläinlääkärille ja läänineläinlääkärille jotka veivät ne pihan puolelle ostopalvelumiehelle ammuttavaksi. Tällaisetkin kaikki pienet ovat olleet mukana kun jäteaseman punnitustuloksia jaetaan tapettujen kanien lukumäärällä. Siitä saadaan kaneille keskipaino jolla tulee olemaan merkitystä myöhemmin.
Ylläolevissa kuvissa oleva häkki on varmaan esteettisesti tosi kamala. Se on tehty vanhasta pöytämallisesta häkistä joka on käännetty nurin, laitettu pohjaan isosilmäinen verkko ja näin tuunattu siitä laiduntamiseen kelpaava häkki. Monen suosimaa kierrätystä.
Mitä siinä on väärin lain tulkitsijan silmissä? Häkissä on katto, ja pesäkoppi. Pinta-alaa enemmän kuin riittävästi siinä oleville kahdelle kanille. Pohjalle on nyt kertynyt kovasti kuivaheinääkin, kun jaoin sitä sitten reilulla kädellä kun valvontaeläinlääkäri moitti korsirehun puutteesta.
Toinen tässä häkissä olevista kaninuorista oli ilmoitettu Porin näyttelyyn 21.10.2017. Se lähti näyttelypäivän aamuna suoraan tästä häkistä täältä pellolta sinne näyttelyyn.
Kuva 13.10.2017 – Neljän kuukauden ikäiset rex-nuoret Birchen Harvey Wallbanger, Bushwacker ja Singapore Sling uteliaina. Kolmikko tullaan esittämään nuorten luokassa näyttelyssä 21.10.2017 Porissa ja pelastamaan 30 kanin joukossa ampumiselta kuun lopussa. Singapore Sling saavuttaa vielä sertinkin näyttelystä helmikuussa 2018 ja Bushwacker on lemmikkikaninäyttelyn 3. paras kani maaliskuussa 2018.
Lähettäjä: Nevanpää Mari <mari.nevanpaa@pori.fi> Aihe: VS: Asia 84/MN/2017 (Diar90/MN/2017) Päivämäärä: 13. lokakuuta 2017 15.14.20 UTC+3 Vastaanottaja: Johanne Koivunen <johanne.koivunen@xxx>
Hei Johanne Koivunen
Vastaan esittämiinne kysymyksiin kunkin kysymyksen alla erikseen ***-merkityissä kohdissa.
– Mitä tarkoittaa ”lemmikkikanin kokoisia kaneja” ja mihin sillä viitataan eläintenpidollisessa tai muussa merkityksessä?
*** Ensikäynnillä 2.10.2017 käymässämme puhelinkeskustelussa kerroitte, että olette lihakanikasvattaja. Olen kirjannut tarkastuskertomukseeni näkemykseni, että näkemäni kanit ovat kooltaan tavanomaisen lemmikkikanin kokoisia kaneja. Jokatapauksessa kanin rodusta tai käyttötarkoituksesta riippumatta eläinsuojelulain ja sen asetusten edellytyksien on toteuduttava.
– Tilaisuus tulla kuulluksi on varattu, selvitystä on pyydetty 84/MN/2017 asiasta 16.10.2017 mennessä. Tämän alla on hallintopäätös jonka perään on kirjoitettu sana ’luonnos’. Miten minun pitää tämä asia nyt ymmärtää; onko tämä päätös vai ei? Ja miten annettu selvitys 16.10.2017 mennessä asiaan vaikuttaa?
*** Teille toimittamani asiakirja (84/MN/2017) on tarkastuskertomus käynnistäni 2.10.2017. Siihen olen kirjannut tekemäni olennaiset havainnot käynnin aikana. Näkemäni perusteella minulle on muodostunut käsitys siitä, mitä toimenpiteitä tulen Teiltä vaatimaan eläintenpito-olosuhteiden parantamiseksi, jotta eläinsuojelulain ja sen asetuksien edellytykset toteutuisivat. Tämän esitän teille päätösluonnoksena. Teillä on mahdollisuus esittää näkemyksenne asiasta ja laatia vastine ennen varsinaista päätöstä. Vasta antamanne vastineen perusteella teen lopullisen päätöksen asiassa. Lopullisesta päätöksestä teillä on mahdollisuus valittaa Turun hallinto-oikeuteen.
– Päätöksessä/päätösluonnoksessa esitetyille kohdille on annettu määräaika 9.10.2017 mennessä, kuitenkin minulle luovutettiin päätös/päätösluonnos vasta kyseisenä päivämääränä 9.10.2017, joten miten minulta voidaan vaatia toimenpiteille määräaikaa 9.10.2017?
***2.10.2017 tekemäni eläinsuojelutarkastuksen yhteydessä olimme puhelimitse kontaktissa. Puhelun aikana kerroin teille, mitä tulen kirjallisessa tarkastuskertomuksen yhteydessä laatimassani päätösluonnoksessa teiltä edellyttämään. Kerroin, että eläinsuojelulaki asetuksineen edellyttää kaneille pesälaatikon, kopin, onkalo tai muu vastaavaa pesätilaa kaikkien kanien saataville. Kysyin, mikä on teille mahdollinen toteutettava aikataulu pesäkoppien tekemiselle ja sovimme suullisesti määräajaksi yhden viikon eli 9.10.2107 mennessä. Vaikka kirjallinen päätösluonnos tuli teille viikonkuluttua ensi käynnistä, viranomaisen päätösluonnoksen vaatimus oli teillä tiedossa jo 2.10.2017.
– Vaadin perusteluita miksi katsot että eläinsuojelulain 44 pykälän mukaiset välittömät toimenpiteet kanien hyvinvoinnin turvaamiseksi ovat ajankohtaisia, kun kanit ovat säännöllisesti hoidettuja ja ruokittuja eikä niiden kunnossa ja voinnissa ole tarkastuskertomuksen perusteella havaittu epäkohtia. Havaitut puutteet tilojen osalta eivät tarkastuskertomuksen perusteella ole aiheuttaneet kaneille sellaista puutetta hyvinvoinnissa että kanit voidaan lopetuttaa eläinsuojelullisin perustein minua kuulematta.
***Teille on varattu mahdollisuus tulla kuulluksi päätösluonnoksen (84/MN/2017) yhteydessä.
Kymmenillä tai sadoilla kaneilla ei ole eläinsuojelulain ja asetusten määräämää suojaa sääoloja vastaan. Uusintatarkastuskäynnillä 9.10.2017 osa kaneista olivat säänsuojaksi tehdyn nurinpäin asetetun oljillavuoratun ämpärin alla, mutta kaikilla häkin kaneilla ei ollut mahdollisuutta säänsuojaan. Kaikilla kaneilla ei tarkastushetkellä ollut vettä eikä heinää eikä jyrsittävää materiaalia kasvavien hampaiden lyhentämiseksi. Nämä ovat epäkohtia, jotka olen jo ensimmäiseen tarkastuskertomukseen kirjannut.
Kanien fyysistä kuntoa en ole päässyt tarkastamaan, koska en ole ottanut niitä pois häkeistään, koska omistaja tai haltija ei ole ollut tarkastushetkellä paikalla. Silmämääräisesti ei kuitenkaan voi varmistua kanien kuntoluokasta, sillä pörröisen turkin alla voi olla hyvin laiha keho. Lisäksi ensitarkastuskäynnillä 2.10.2017 oli myös kuolleita kaninpoikasia elävien joukossa ja yksi nostettuna häkin päälle. Kerroit puhelinkeskustelussa, että tämän syksyn kaninpoikasia on kuollut useita, mikä on merkki eläinten kunnon ja voinnin ongelmista. Tarkastuskertomuksessa olenkin kirjannut vain olennaisimmat havainnot ensikäynniltä. Teen uuden tarkastuskertomuksen uusintatarkastuskäynniltä, jonka tein 9.10.2017. Uusintatarkastuskäynnillä 9.10.2017 tontin laitaosissa ns. laidunalueella olevissa kanihäkeissä osa kaneista yski, joten se on merkki sairaista eläimistä.
Sovelletut oikeusohjeet eläinsuojelulaki 1,3,4,5,42,44,45,58, eläinsuojeluasetus 1,2,3,4,5,7,8,9,10,11 sekä Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seuraja harraste-eläinten suojelusta (674/2010) 7,18,19 Liiteteen kohta 5.
– Sovimme tapaavamme perjantaina 20.10.2017 virka-aikaan, mutta en voi ottaa töistä vapaata, millä perustein tällaista voidaan vaatia minun kuulemiseksi?
*** Teillä on tarkastuskertomuksen 84/MN/2017 perusteella mahdollisuus tulla kuulluksi ja vastineen voi toimittaa minulle 16.10.2017 mennessä postitse tai sähköpostitse asiakirjassa oleviin osoitteisiin. Kuulemisen vuoksi teiltä ei edellytetä läsnäoloa uusintatarkastuksen aikana. Valvonta voidaan kuitenkin suorittaa puuttuvasta läsnäolostanne huolimatta.
Mari Nevanpää
Lyhyt kertaus
Sain ensimmäisen tarkastuskäynnin 2.10.2017 tarkastuskertomuksen postilaatikkooni 9.10.2017, kun hän kävi sinä päivänä jo uusintatarkastuksella. En ole tavannut valvontaeläinlääkäriä vielä kertaakaan, koska hän tekee nämä tarkastuskäynnit salaa pihallamme ja ilmoittamatta että voisin olla tarkastuksella mukana.
Lähetin nämä kysymykset valvontaeläinlääkärille 10.9.2017. Tässä vastaussähköpostissaan hän kirjoittaa toteamisistaan tältä 9.10. uusintakäynniltä muun muassa: ”Nämä ovat epäkohtia, jotka olen jo ensimmäiseen tarkastuskertomukseen kirjannut.”. Tämän ensimmäisen tarkastuskertomuksen olen saanut vasta tämän uusintatarkastuksen jälkeen löytäessäni sen postilaatikosta kotiin päästessäni.
Valvontaeläinlääkäri on siis tullut tarkastamaan olenko jo noudattanut asioita mitä aikoo minulta vasta vaatia;
ennen kuin olen saanut olla läsnä tarkastuksella ja esittää näkemykseni ja huomioni tarkastettavista asioista
ennen kuin olen saanut ensimmäistäkään paperia asiasta mitä hän on tarkastuksella todennut ja mikä hänen mielestään on eläinsuojelulain tai -asetusten vastaista
kun hän vasta harkitsee määräysten antamista
ennen kuin olen saanut vastata kirjallisesti kuulemiseen
ennen kuin hän on antanut asiassa valituskelpoisen päätöksen määräyksistään määräajoilla, jonka jälkeen uusintatarkastus vasta olisi ajankohtaista määräysten noudattamisen todentamiseksi.
Koska valvontaeläinlääkäri ei vastannut sähköpostiini seuraavanakaan päivänä, otin yhteyttä Aluehallintoviraston läänineläinlääkäreihin. Olen julkaissut nämä keskustelut jo aiemmin ja löydät ne artikkelista:
Keskustellessani asiasta facebookin tuotantokani-aiheisessa ryhmässä ymmärsin etten tiedä lainkaan onko valvontaeläinlääkäriltä saamani paperilappu jo päätös vai vasta tarkastuskertomus. Joten lähetin hänelle sähköpostilla kysymyksiä.
Lähettäjä: Johanne Koivunen [mailto:johanne.koivunen@xxx] Lähetetty: tiistai 10. lokakuuta 2017 13.05 Vastaanottaja: Nevanpää Mari <mari.nevanpaa@pori.fi> Aihe: Asia 84/MN/2017
Asia koskee tarkastuskertomusta eläinsuojeluasiassa 84/MN/2017
Jotta osaan laatia selvityksen TAI valituksen päätöksestä minun on ensin ymmärrettävä tarkastuskertomuksen sisältö / päätös ja kumpaa minulta vaaditaan (selvitystä vai valitusta jo annetusta päätöksestä) ja siksi esitän muutaman tarkentavan kysymyksen.
– Mitä tarkoittaa ”lemmikkikanin kokoisia kaneja” ja mihin sillä viitataan eläintenpidollisessa tai muussa merkityksessä?
– Tilaisuus tulla kuulluksi on varattu, selvitystä on pyydetty 84/MN/2017 asiasta 16.10.2017 mennessä. Tämän alla on hallintopäätös jonka perään on kirjoitettu sana ’luonnos’. Miten minun pitää tämä asia nyt ymmärtää; onko tämä päätös vai ei? Ja miten annettu selvitys 16.10.2017 mennessä asiaan vaikuttaa?
– Päätöksessä/päätösluonnoksessa esitetyille kohdille on annettu määräaika 9.10.2017 mennessä, kuitenkin minulle luovutettiin päätös/päätösluonnos vasta kyseisenä päivämääränä 9.10.2017, joten miten minulta voidaan vaatia toimenpiteille määräaikaa 9.10.2017?
– Vaadin perusteluita miksi katsot että eläinsuojelulain 44 pykälän mukaiset välittömät toimenpiteet kanien hyvinvoinnin turvaamiseksi ovat ajankohtaisia, kun kanit ovat säännöllisesti hoidettuja ja ruokittuja eikä niiden kunnossa ja voinnissa ole tarkastuskertomuksen perusteella havaittu epäkohtia. Havaitut puutteet tilojen osalta eivät tarkastuskertomuksen perusteella ole aiheuttaneet kaneille sellaista puutetta hyvinvoinnissa että kanit voidaan lopetuttaa eläinsuojelullisin perustein minua kuulematta.
– Sovimme tapaavamme perjantaina 20.10.2017 virka-aikaan, mutta en voi ottaa töistä vapaata, millä perustein tällaista voidaan vaatia minun kuulemiseksi?
