Jokailtainen kaninhoito ja vähän päälle
Meidän ilta jatkui viranomaisten lähdettyä. Ei ollut aikaa levätä. Vaikka läänineläinlääkäri 2 oli sanonut, että saan sisäkanilan osalta riittävät määräajat tehdä vaaditut parannukset (kunhan saan tietooni mitä edes vaaditaan), en uskaltanut kuitenkaan jättää sinne siirrettyjä kaniryhmiä niihin liian pieniin häkkeihin joihin ne olin kiireessä tuupannut pelastaessani mahdollisimman paljon kanejani. Valvontaeläinlääkäri oli niin pahaenteisesti sanonut että ei saa olla mitään huomauttamista, kun huomenna tulevat tarkastamaan kanit vielä. Joten siirsimme kaikille riittävän isot häkit ainakin. Sisäkanilan kaneilla ei ollut kaikilla piiloja, mutta sitä emme lähteneet enää tekemään että niitä auton perällä olevia putkia olisimme alkaneet sentään yöllä sahailla. Ne olisi pitänyt pestäkin ensin.
Normaalit iltatoimet, vaikka olosuhteet oli kaikkea muuta kuin normaalit. Tyhjiä häkkejä ei voinut katsoa eikä pysähtyä ajattelemaan enempää.
Ruokimme kanit, jaoimme heinät, vedet. Oksia haimme joka ikiselle myös, ei tulisi mitään sanomista siitäkään ettei ole ”hampaita kuluttavaa jyrsittävää”.
Koirille järjestyi hoitopaikat, kiitos ystävien – ja ”ystävien” – Pessi ei palaa koskaan kotiin
Koirilleni sain nopeasti hoitopaikat. Sijoitussopimuksella olevan Pessin sijoittajalta kysyin luonnollisesti ensimmäiseksi, pystyykö hän ottamaan Pessin hoitoon. Mori oli lähdössä Hämeenlinnaan, ja lopulta Pessi lähti sinne myös kyydillä lähemmäksi pk-seudulla asuvaa sijoittajaa.
Hämeenlinnalainen haki Morin ja Pessin jo tämän illan puolella, ja ne olivat yön molemmat hänen luonaan. Toinen ystäväni oli tulossa hakemaan Anteron aamulla, ja entinen opettajani puolestaan Kiiran, Taran ja Lotan koulun koiratarhalle.
Grönlanninkoirille en edes kysynyt hoitopaikkaa, sillä niihin ei pitänyt asumiskiellon vaikuttaa. Niiden pitopaikkahan oli ulkotarhat.
Kotoamme häädetyt
Kapinoin illalla vähän tätä että emme saa jäädä omaan kotiin yöksi. Miksi? En ollut kuullut mitään syytä sille. Nyt pitäisi jättää jäljelläolevat koirat sinne tyhjään taloon ja itse poistua, taas palataksemme aamulla hoitamaan eläimiä. Ei tässä ole mitään järkeä. En ymmärrä. Mutta olen aivan pohjattoman väsynyt, toista vuorokautta hereillä ja tällainen päivä.
Olemme tähänkin mennessä parhaamme mukaan kuitenkin yrittäneet noudattaa viranomaisten käskyjä. Joten lopulta kun kaikki eläimet on vielä viimeiseksi hoidettu ja koirat ulkoilutettu, lähdemme siskoni kotiin jonne minulla on vara-avain.
Siskon lento on tullut illalla Suomeen ja hän tuo samalla myös tyttäremme mummolasta syysloman vietosta. Melkoinen ”kotiinpaluu”. Me nukumme siskon sohvalla ja lattialla kun he yöllä saapuvat, emmekä edes havahdu siihen.
Aamulla pitää mennä hyvissä ajoin taas hoitamaan kanit prikulleen hyvin ennen viranomaisten uhkaamaa tarkastusta. Ettei ole yksikään vesikuppi vaikka nurin.