Kesädekkari

(jota Satakunnan Kansa ei tietenkään koskaan julkaissut)

Hei,

Minulla olisi idea Satakunnan Kansan seuraavaksi kesädekkariksi. Se olisi isohkoon länsirannikolla sijaitsevaan kaupunkiin sijoittuva tarina kunnallisesta korruptiosta, kuolemasta ja kalaveloista. Anne onkin saattanut alustavan version jo kuulla agentiltani Esalta.

Se voisi alkaa niin että: ”Maanantaista 30.10.2017 oli kovaa vauhtia muodostumassa elämäni paskamaisin päivä. Yhdeksän viranhaltijaa monesta eri viranomaisesta olivat tulleet pihaani aamukymmenen jälkeen. Ennen puoltapäivää palotarkastaja oli jo laittanut kotini asumiskieltoon, sosiaaliviranomaiset järjestämässä perheelleni uutta kotia ja eläinsuojelu ryhtymässä kiireellisenä toimenpiteenä ampumaan kasvattamiani kaneja ja viemään kissojani ja koiriani pois hoidostani. Kyynelteni lomassa en voinut kuin ihmetellä miten oikein olin joutunut osalliseksi tähän kafkamaiseen painajaiseen.”

Sitten tarinassa alkaisi pala palalta aueta epäselvyyksiä ja laittomuuksia:  kanien ampumista ja kissojen hoitoa koskevat ostopalvelut toimittanut henkilö paljastuisi Petri Frönroosiksi, jonka vaimo Satu Frönroos työskentelee kyseisen kaupungin eläinsuojelussa terveystarkastajana ja asiassa päätökset tehneen valvontaeläinlääkäri Mari Revanpään työparina. Satu olisi itsekin osallistunut esteellisenä asian käsittelyyn ja kaikille tarkastuskäynneille, joita lokakuussa olisi hirvittävän nopeassa aikataulussa tehty vain muutama ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

Mitään asumiskieltoa ei olisi koskaan ollutkaan, vaan muut viranhaltijat olisivat palotarkastajan poistuttua pelkästään väittäneet näin nimettömäksi jäävälle hallintoalamaiselle, jotta voivat perustella erikoisia toimiaan. Valvontaeläinlääkärin ja sosiaaliviranomaisen papereissa kuitenkin puhuttaisiin palotarkastajan tekemästä asumiskelpoisuuden tarkastuksesta, vaikka palotarkastaja Sampo Muusinen olisi tosiasiassa tehnyt vain virkatehtäviinsä kuuluvan palotarkastuksen ja antanut paloturvallisuuspuutteiksi katsomiaan seikkoja koskevia korjausmääräyksiä neljän viikon määräaikoineen, kun taas ”asumiskelpoisuus” on enemmänkin Terveydensuojelulain käyttämää termistöä joka olisi tullut käyttöön asiasta taloudellisesti hyötyvän terveystarkastaja Frönroosin aloitteesta.

Kun hallintoalamainen olisi tehnyt Sosiaalihuollon Asiakaslain 23 §:n mukaisen muistutuksen kyseisen kaupungin perusturvalle sosiaalityöntekijöiden virheestä, perusturvajohtaja Terttu Wordman ja lastensuojelupäällikkö Leila Hinnainmaa alkaisivat muistutukseen antamassaan vastauksessa väittää, että sosiaalityöntekijät itse muiden viranomaisten kanssa olisivat todenneet talon asumiskelvottomaksi ja yrittäneet esittää kuvailemaansa räikeää toimivallan ylitystä lailliseksi esittämällä hallintoalamaiselle Terveydensuojelulain 27 §:stä sanatarkan mutta kovasti editoidun version, jonka mukaan kuka vaan viranomainen voi halutessaan heittää ihmisen kotoaan, vaikka tosiasiassa niin voi tehdä vain kunnallinen terveydensuojeluviranomainen, joka on lautakunta tai muu monijäseninen elin.

Tarinassa voisi olla Lounais-Suomen aluehallintovirastoon liittyvä haara. Hallintoalamainen olisi voinut lokakuussa pyytää apua aluehallintovirastosta, mutta sen sijaan saanut nähdä että ainoa apu on virka-apu, jota aluehallintoviraston läänineläinlääkärit Taina-Riitta Neppälä ja Sofia Määrikkälä olisivat antaneet Revanpäälle kanien tappamisessa. Petri Frönroosin asiassa laskuttamat kulut 2804 euroa olisi huolehdittu maksuun valtion eläinsuojelumäärärahoista sen jälkeen kun eläinsuojelun päällikkötason viranhaltija olisi hyväksynyt nämä maksuun kaupungin varoista täysin tietoisena Frönroosien läheissuhteesta ja Satu Frönroosin esteellisyydestä. Itse asiassa voisi paljastua että koko kanien tappaminen olisi saattanut tapahtua aluehallintoviraston aloitteesta, kun hallintoalamainen X olisi syksyllä kysynyt mahdollisuudesta saada eläinkuljettajan luvan tuotantokanitoimintaan, joka alana on tällä hetkellä punainen vaate eläinsuojelupiireissä joissa Frönroosit aktiivisesti toimivat. Valvontaeläinlääkäri Revanpää voisi tarinan edetessä itse edetä urallaan läänineläinlääkäriksi palkintona homman hoitamisesta.

Sitten voisi paljastua, että tämänkaltainen toiminta on jo pitkään jatkunut kyseisessä länsirannikon kaupungissa ja kietoutuisi pääpahikseksi paljastuvan kaupungineläinlääkäri Pilvi Saajakarin ympärille. Petri Frönroos olisi käyttänyt hallintoalamainen X:n niin koirat kuin kissatkin Saajakarin vastaanotolla 2.11. ja 3.11.2017, vaikka Saajakarin on hyvin tullut tietää kaupungin Ympäristö- ja lupaviraston eläinsuojelun ostolaskujen nimettynä tarkastajana, että Frönroos ei ole näiden palvelujen hankintamenettelyssä valittu toimittaja kyseisessä kaupungissa. Päästään ilmeisen vialla oleva Saajakari olisi 3.11.2017 soittanut X:lle kertoakseen tappavansa tämän kaikki kissat, ja X:n avukseen ottama asiamies olisi saanut vain vaivoin estettyä Saajakaria näin tekemästä ottamalla aluehallintovirastoon yhteyttä, kahden kissan osalta kuitenkin liian myöhään.

Hallintoalamainen X voisi asian edetessä kuulla asiaan perehtyneeltä yksityishenkilöltä, että hänen kokemansa viranomaisvyörytys on koeteltu toimintamalli, jonka kehittämisessä Saajakari on ollut ihan pioneerina. Toimintamallissa julkista eläinsuojelurahaa pumpataan ”kiireellisten toimenpiteiden” perusteella itselle ja omalle lähipiirille, ja uhriksi joutuneiden eläimistä rahanarvoisemmat kuten hevoset muilutetaan pilkkahinnalla tai ilmaiseksi parempaan omistukseen. Saajakarin oman yrityksen Lohdutus Oy:n parinkymmenen tuhannen euron vuotuisesta liikevaihdosta suuri osa saattaa mahdollisesti olla tätä kautta tullutta.

Tarinassa voisi olla myös kunnallispoliittinen sivujuoni, jossa muualta tullut Ympäristö- ja lupaviraston päällikkö Ulla-Kirsikka Sainio ryhtyisi lemmikkien yöaikaisen päivystyksen ulkoistamiseen sen suurten kulujen takia, mutta saisi asiassa kauheaa vastustusta. Asiassa olisi tehty vaikkapa adressi, jonka ensimmäinen allekirjoittaja olisi Tero Närvelä, joka omalla tahollaan olisi toiminut palotarkastajana ja ehkäpä osallistunut tässä roolissa vastaaviin toimiin kuin mitä 30.10.2017 tapahtui. Närvelä olisi itse puheenjohtajana Eläinkoti Eskoa pyörittävässä yhdistyksessä, jolla edeltäjänsä Eläinkoti Kirpun kanssa on hyvin kyseenalainen eläinsuojeluhistoria. Näiden toimintaan erittäin läheisesti liittyvä pahamaineinen eläinsuojeluvalvoja Tanja Roski olisi aikanaan harrastanut eläinsuojelun nimissä laittomuuksia yhdessä Pilvi Saajakarin kanssa, josta asiasta löytyy googlettelemalla tietoa.

X olisi tehnyt rikosilmoituksen asiassa, mutta olisi turhautunut siihen että poliisi ei tee mitään asiassa, mahdollisesti siksi että kyseisen poliisilaitoksen omat vanhemmat konstaapelit ovat nolosti olleet tilattuna virka-apuna valvomassa virkarikosten suorittamista 30.10.2017 ja 31.10.2017 ja tuntuvat olevan kiinnostuneita selvittämään vain Revanpään X:stä tekemää kyseenalaista ja valheellista rikosilmoitusta, vaikka ovat täysin tietoisia siitä, että Revanpää on itse mitä todennäköisimmin syyllistynyt Rikoslain 40 Luvun 7 §:n tarkoittamaan Virka-aseman väärinkäyttöön ja useisiin muihin rikoksiin. X olisi ilmoittanut myös tapahtumakaupungin tarkastustoimistoon, mutta sielläkään ei tehtäisi asialle mitään. Vaikuttaa siltä, kuin kaikki tietäisivät mutta kukaan ei uskalla tai halua puuttua. X olisi valittanut myös hallinto-oikeuteen Revanpään päätöksistä jotka tulevat aikanaan kumoutumaan asiassa tehtyjen lukuisten laittomuuksien takia, mutta asian käsittely sielläkin tuntuisi kestävän.

Nyt olenkin umpikujassa tarinani kanssa. Roistot pitäisi jotenkin saada käpälälautaan, mutta miten? Olisiko ehkä sankarillinen reportteri, joka selvittisi kytkennöt ja pistäisi koko vyyhden kasaan, ja julkaisisi vaikkapa ison expose-artikkelin asiasta?