Seuraava teksti on suora lainaus Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 19/0067/1 (s. 38-42).
8 Ketun lopettamismääräys
8.1 Sovellettavat säännökset, lain esityöt ja edeltävä oikeustila
Eläinsuojelulain 13 §:n 1 momentin mukaan luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.
Eläinsuojelulain 13 §:n 2 momentin mukaan tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa tai muuta hyväksyttävää tilapäistä tarvetta varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.
Eläinsuojelulain 20 §:n 1 momentin mukaan eläintarhalla tarkoitetaan tässä laissa sellaista pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä pääasiassa luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä. Pysyvällä eläinnäyttelyllä tarkoitetaan pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä yksinomaan tai pääasiassa muita kuin luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä tai jossa näytteillä pidettävä luonnonvaraisten eläinten tai eläinlajien määrä on vähäinen. Pykälän 2 momentin mukaan eläimiä saadaan pitää näytteillä eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä vain aluehallintoviraston luvalla. Lupa eläintarhan ja pysyvän eläinnäyttelyn pitämiseen on haettava siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella eläintarha tai pysyvä eläinnäyttely sijaitsee.
Eläinsuojelulain säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp.) 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi Suomen luonnosta olisi pääsääntöisesti kiellettyä. Poikkeuksena olisi eläimen ottaminen eräitä ihmisen kannalta tarpeellisiksi katsottavia tarkoituksia varten, jolloin eläimen luonnonmukaisesta ympäristöstään irroittamista ja uusiin olosuhteisiin siirtämistä sekä siitä eläimelle aiheutuvaa kärsimystä voitaisiin pitää perusteltuna. Pykälän 1 momentin mukaan luvallista olisi eläimen ottaminen eläintarhassa pitämistä sekä riistanhoidollista tai lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuotannollista tarhausta varten. Eläimen ottaminen esimerkiksi turkistarhausta varten olisi kiellettyä kuten nykyisinkin. Ehdotuksen mukaan luvallista olisi myös eläimen ottaminen tilapäistä eläimelle annettavaa sairaanhoitoa varten tai muuta tilapäistä tarkoitusta varten. Tällainen muu hyväksyttävä tilapäinen tarve olisi esimerkiksi eläimen ottaminen luonnosta lyhytaikaista ja tärkeätä opetustilannetta varten. Samoin olisi sallittua orvon eläimen ottaminen huostaan sille annettavan hoidon ja avun antamista varten sekä eläimen ottaminen tieteellistä tutkimustyötä varten. Perustelujen mukaan ehdotettu säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 3 §:n 1 momenttia. Mainittuun säännökseen on kuitenkin lisätty eläimen ottaminen tarhattavaksi lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi.
Lain 13 §:n 2 momentin osalta on edellä mainituissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että tilapäistä tarvetta tai sairaanhoitoa varten otettu eläin tulee palauttaa luontoon, mikäli on oletettavissa, että se pystyy vaikeuksitta sopeutumaan luonnonvaraiseen elämään. Tilapäistä sairaanhoitoa varten otetun eläimen palauttaminen edellyttäisi esimerkiksi, että eläin on riittävästi parantunut ja niin hyväkuntoinen, että se pystyisi selviytymään luonnossa itsenäisesti. Mikäli eläintä ei olisi mahdollista siirtää takaisin luontoon eikä sen tarvitseman hoidon järjestäminen olisi tarkoituksenmukaista tai mahdollista, olisi eläin lopetettava.
Nykyistä eläinsuojelulakia edeltäneen eläinsuojelulain (91/1971) 3 §:n 1 momentissa oli alun perin säädetty, että luonnonvaraista täysikasvuista nisäkästä ja lintua ei saa pyydystämisen jälkeen ottaa elätettäväksi, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen riistanhoidollisessa tai turkistaloudellisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö. 2 momentin mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saanut jättää heitteille eikä hylätä. Kesyyntynyt eläin voitiin kuitenkin vapauttaa, jos oli oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään.
Mainittua aikaisemman eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin säännöstä muutettiin lailla 777/1985 poistamalla sana ”täysikasvuista”. Asiaa koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 263/1984 vp.) on siltä osin todettu, että vaikka luonnonvarainen eläin otettaisiin elätettäväksi jo poikasena, sen vaistokäyttäytyminen ei kuitenkaan ratkaisevasti muutu sen täysi-ikäiseksi tullessa ja eläimellä saattaa ilmetä vaikeuksia uusiin olosuhteisiin sopeutumisessa. Nämä vaikeudet saattavat merkitä eläimelle tarpeetonta tuskaa ja kipua silloin, kun eläin otetaan elätiksi vain uteliaisuudesta, harrastelutarkoituksessa tai tarkoituksella kasvattaa tai kouluttaa siitä seuraeläin. Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa olevaa säännöstä luonnonvaraisen eläimen ottamisesta elätettäväksi ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi myös poikasia, pentuja ja vastaavia muita nuoria eläimiä.
Edellä mainittua 3 §:n 1 momenttia muutettiin toistamiseen lailla 36/1991 siten, ettei luonnonvaraisen eläimen ottaminen turkistarhassa pidettäväksi myöskään ollut enää mahdollista.
8.2 Asiassa saadut selvitykset
Valvontaeläinlääkärin 24.10.2017 päivätyssä tarkastuskertomuksessa on todettu, että 20.10.2017 tehdyssä tarkastuksessa on käynyt ilmi, että aikaisemmilla tarkastuskerroilla tyhjältä näyttäneessä noin 20 neliömetrin suuruisessa, puisella kopilla varustetussa tarhassa on kettu. Tarkastuskertomuksen mukaan Koivunen on kertonut saaneensa ketun Tampereen seudulla olevasta kotieläinpihasta, joka joutui luopumaan siitä, koska ei pystynyt rakentamaan sille lain vaatimaa 600 neliömetrin tarhaa. Tarkastuskertomuksessa on todettu, että luonnonvaraisen ketun ottaminen lemmikiksi on yksiselitteisesti kiellettyä.
Koivunen on tarkastuskertomuksen johdosta 30.10.2017 toimittamassaan vastineessa esittänyt, että hän on saanut ketun Kiviniityn kotieläinpuistosta siellä suorittamansa työssäoppimisen päätteeksi ja että ketun luovutuksesta ovat olleet tietoisia valvontaeläinlääkäri Mari Porma ja läänineläinlääkäri Hanna Kukkola. Koivusen mukaan kettu ei ole kesy lemmikki, mutta sitä ei voi palauttaa luontoon. Hänen mukaansa kettua oli tarjottu eläintarhoille, mutta missään ei ollut tarvetta ketulle ja se olisi jouduttu lopettamaan. Koivunen on katsonut pystyneensä eläinhoitajan koulutuksensa perusteella järjestämään ketun hoidon. Hän on vastineessaan myös huomauttanut, että tarhan tilavaatimus 600 neliömetriä koskee eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä.
Valvontaeläinlääkäri on 30.10.2017 määrännyt ketun lopetettavaksi. Asiaa koskevassa kirjallisessa päätöksessä on todettu, että luonnonvaraisen eläimen pitäminen vangittuna on eläinsuojelulain vastaista.
Valituksessa on esitetty, että kettu oli tullut Kiviniityn kotieläinpuistoon orpona pentuna, se oli otettu hoitoon hoivan antamista varten ja se oli tottunut ihmisiin eikä sitä ollut sittemmin katsottu voitavan palauttaa luontoon. Kotieläinpuisto oli saanut ketun luovutukseen Koivuselle alueen valvontaeläinlääkärin hyväksynnän.
Valvontaeläinlääkäri on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että Kotieläinpiha Kiviniityn valvontaeläinlääkäri tai paikallinen läänineläinlääkäri ei ole hyväksynyt Koivusen pitopaikkaa ketun hoitopaikaksi. Lausuntoon liitetyn valvontaeläinlääkäri Mari Porman sähköpostiviestin mukaan Kiviniityn tila ei ole halunnut rakentaa yhtä kettua varten riittäviä tiloja eikä ole siten voinut pitää kettua näytteillä. Porma on ymmärtänyt ketun päätyneen lopetukseen, ja hänen mukaansa myös läänineläinlääkäri Hanna Kukkolalla on ollut asiasta tällainen käsitys.
Vastaselityksen mukaan Koivunen ei itse ole ollut yhteydessä Sastamalan valvontaeläinlääkäriin, mutta ketun luovuttanut taho on kertonut Koivuselle saaneensa alueensa virkaeläinlääkäriltä luvan luovuttaa ketun yksityishenkilön hoitoon.
8.3 Oikeudellinen arviointi
Eläinsuojelulain 13 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi. Kiellon piiriin kuuluvat siten lähtökohtaisesti kaikki ne eläinyksilöt, jotka ovat luonnonvaraisia. Tämä ilmenee muun ohella säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä, jossa on todettu kielletyksi eläinten ottaminen elätettäväksi luonnosta. Mainittu kielto ei siten suoraan koske jonkin maassamme luonnonvaraisena esiintyvän nisäkäs- tai lintulajin kaikkia yksilöitä.
Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus vielä toteaa, ettei eläinsuojelulain mukainen kielto luonnonvaraisen eläimen elätettäväksi ottamisesta myöskään vastaa ulottuvuudeltaan sitä, mitä luonnonsuojelulain 39 §:ssä on säädetty kiellosta ottaa haltuun rauhoitettujen eläinlajien yksilöitä.
Eläinsuojelulain esityöt ja säännöksen sanamuoto huomioon ottaen laista ei voida johtaa sellaista vaatimusta, että eläin olisi aina joko vapautettava tai lopetettava siinä vaiheessa, kun sen tosiasiallinen käyttö eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä on päättynyt. Elätettävänä olemiseen tottuneen eläimen mahdollisessa siirtämisessä hoidettavaksi muualla ei myöskään ole enää kysymys sen ottamisesta luonnosta. Nyt kysymyksessä olevan kiellon ulkopuolelle voi jäädä tilanteita, joissa eläin on aikaisemmin ollut lainkohdassa tarkoitettujen poikkeusperusteiden nojalla ihmisen elätettävänä muutenkin kuin tilapäisesti.
Edellä selostetuista hallituksen esityksistä toisaalta ilmenee, että kiellon tarkoituksena on suojata eläimiä kärsimykseltä, joka johtuu niiden luonnonvaraisen tilan muuttamisesta tai ihmisen elätettävänä olemiseen sopeutumattomuudesta. Eläinsuojelulliset perusteet välttää tämän tyyppisen kärsimyksen aiheuttamista ovat olemassa myös silloin, kun eläin on jo tilapäistä pysyvämmin ollut ihmisen hoidettavana. Hallinto-oikeus toteaa, että eläinsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa eläinsuojelua koskevissa säädöksissä on määrätty muun ohella eläinten pitopaikkaa koskevista vaatimuksista.
Asiakirjojen mukaan kyseessä on ollut eläin, joka olisi orpona pentuna otettu hoitoon eläinsuojelulain 13 §:n 1 momentissa sallitulla tavalla ja ollut sittemmin elätettävänä samassa lainkohdassa myös sallitun poikkeuksen mukaisesti eläintarhaan verrattavassa pysyvässä eläinnäyttelyssä, kotieläinpihassa. Kettu olisi luovutettu Koivuselle sen johdosta, että sen pitopaikkaa koskevat tilavaatimukset eivät ole kotieläinpihan olosuhteissa täyttyneet.
Koivusen valvontaeläinlääkärille antaman selvityksen perusteella on ollut mahdollista, ettei eläinsuojelulain 13 §:ssä säädetty kielto luonnonvaraisten nisäkkäiden elätettäväksi ottamisesta ole ollut esteenä nyt kysymyksessä olevan ketun pitämiselle valittajien asuinkiinteistöllä. Valvontaeläinlääkäri ei ole asiasta tekemässään päätöksessä tai hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa asettanut kyseenalaiseksi Koivusen antamia tietoja ketun alkuperästä, sen olemisesta aiemmin nähtävillä edellä mainitussa kotieläinpihassa ja sen luovuttamisesta sieltä Koivusen haltuun.
Saadun selvityksen perusteella ei voida katsoa, että Koivunen olisi toiminut vastoin puheena olevassa lainkohdassa säädettyä kieltoa. Koivusen esittämät seikat eivät kuitenkaan ole riittäviä osoittamaan, että ketun pitämiselle sen aikaisemmassa pitopaikassa ja luovuttamiselle sieltä Koivuselle on ollut olemassa asianmukaiset lakiin perustuvat edellytykset. Asiaa koskevan osin puutteellisen selvityksen vuoksi valvontaeläinlääkärin määräys ketun lopettamisesta olisi siten kumottava ja asia palautettava valvontaeläinlääkärille uudelleen käsiteltäväksi. Koska kettu on lopetettu, tähän ei kuitenkaan ole enää syytä.
Lähde: Turun hallinto-oikeuden päätös 19/0067/1 (s. 38-42)