Ketun tarina alkaa jostakin päin Poria, josta sen on sivullinen pelastanut pienenä pentuna kun on havainnut varisten olevan jonkin möykyn kimpussa. Tarinan mukaan ketun sisaruksia ei ole löydetty ja emo olisi löytynyt kuolleena laittomasta loukusta.
Oli tarina kaikilta osin totta tai ei, kettu joka tapauksessa on ollut aivan pienestä pennusta asti ihmisen hoivassa. Ensimmäiset vuodet se vietti kotieläinpihalla. Kotieläinpiha joutui luopumaan ketusta, mutta mikään taho ei sitä halunnut ja se olisi jouduttu sitten lopettamaan, terve ja hyvinvoiva eläin.
Sain ajatuksen – asumme maalla, meillä on tontilla tilaa aitaukselle ja rohkenin esittää että kettu muuttaisikin meille. Olenhan koulutukseltanikin eläintenhoitaja joten myös ammatillisesti pätevä hoitamaan tällaista otusta. Tämä ratkaisu oli sopinut kaikille osapuolille ja kettu muutti meille huhtikuussa 2014 kun sen tarha valmistui.
Lopetusmääräys eläimestä josta ei olla nähty hännänpäätäkään
Ketun olemassaolo selvisi valvontaeläinlääkäri Mari Nevanpäälle ja läänineläinlääkäri Taina-Riitta Seppälälle heidän kertomansa mukaan vasta tarkastuskäynnillä 20.10.2017. Yksikään viranomainen ei ollut kettua edes nähnyt ennen sen tappamista edeltävää väkivaltaista kopista ulos ajamista, koska vieraiden ihmisten läsnäollessa se pysytteli alkuun visusti piilossa. Esimerkiksi kanilan työharjoittelijoiden läsnäoloon kettu kuitenkin tottui varsin nopeasti. Alla videokuvaa ketusta tutun ihmisen ja koirien kanssa.